Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Maakauppa sinetöi Mahlianmaan kaatopaikkaongelmat

4. tammikuuta 1990 allekirjoittivat Valkeakosken kaupunginhallitus ja Kemira Oy tilusvaihdon esisopimuksen. Kaupunki luovutti 16,3 hehtaaria (Mahlianmaa) ja Kemira Oy 26,9 hehtaaria.  Luovutusehtoihin kuului muun muassa: 3. Kemira Oy on oikeutettu tällä esisopimuksella anomaan kaatopaikan sijoituspaikkalupaa.  4. Vaihtokaupan edellytyksenä on, että asianomaiset viranomaiset myöntävät Kemira Oy:lle kaatopaikan sijoituspaikkaluvan. Mikäli lupaa ei myönnetä, raukeaa tämä esisopimus eikä kummallakaan sopijapuolella ole mitään vaatimuksia toiseltaan tämän esisopimuksen raukeamisen johdosta.  6. Lopullinen tilusvaihtokirja laaditaan ja allekirjoitetaan välittömästi Kemira Oy:n saatua kaatopaikan sijoituspaikkaluvan. Sijoituspaikkalupa on myönnetty Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 30. marraskuuta 1992, valituskierrosten päätteeksi. Lisäksi voidaan todeta, että koko 16,3 hehtaarin alue on Valkeakosken kaupunginvaltuuston 20. helmikuuta 1994 hyväksymässä osayleiskaavassa ja 1995 Pirkanmaan ympäristökeskuksen vahvistamana kaavoitettu kaatopaikka-alueeksi.  Tarkkaavainen ja asioista perillä oleva lukijani voi ihmetellä, missä järjestyksessä asiat etenevät järjestyneessä yhteiskunnassa. Ensin rakennetaan, ja sitten vasta kaavoitetaan.     Nyt voi jälkiviisaana kysyä, mikä lopulta mättää. Olisiko se kyseinen esisopimus? Jos kaupunginhallitus olisi jättänyt asian sikseen, ei nykyistä Mahlianmaan kaatopaikkaa olisi ja ongelmat olisivat jossain muualla.  Joka tapauksessa esisopimus edustaa sitä kaikinpuolista ajattelemattomuutta, joihin eri yhteyksissä ihmiset ja asiat törmäävät niin julkisella puolella kuin yksityiselläkin.