Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Parikan perheessä on metsämiehiä jo kolmessa polvessa – Rakkaus lajiin asetti myös tärkeän ehdon parisuhteelle

Harri Parikka herää Ritvalassa lauantaina aamulle kello seitsemän. Tarkoituksena on lähteä naapuriseuraan talkoilemaan. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että Ritvalan Metsästäjien mies käy Pohjois-Tyrvännön Metsästäjien hirvimetsällä Uskilan suunnala. Iltapäivällä hän palaa kotiin. –Tällä kertaa hirvijahti ei antanut mitään, koiranohjaajana Pojun kanssa mukana ollut Parikka sanoo. Poju on kuusivuotias ja sillä on kaverina pari vuotta nuorempi Löki. Jämtlanninpystykorvia käytetään pääsääntöisesti hirvenmetsästykseen. Poju ja Löki ovat lisäksi ansainneet erikoismaininnan. –Kyllä nämä ovat olleet mainioita kavereita hirvijahdissa. Meillä oli tänä syksynä tuuria, ja koirat toimivat oikein hyvin, Harri Parikka sanoo. Harrin isä Jukka Parikka on samaa mieltä. Kummankin perhe asuu samassa osoitteessa omissa taloissaan Ritvalanraitilla. Hirvijahti on sujunut suunnitelmien mukaan. –Lokakuussa aloitimme ja viime viikonloppuna saimme omat luvat käytettyä, kaksi sonnia, yksi lehmä ja neljä vasikkaa, Parikat luettelevat. Oman seuran alue riittää hyvin metsämiehille. Ritvalan kylän ympäristössä on 3000 hehtaaria metsästysmaastoa. –Ei tarvitse lähteä pitkälle. Rakensimme 15 vuotta sitten lisäksi kodan, johon on hyvä aina kokoontua. Sisälle mahtuu hyvin parikymmentä miestä. Porukkaa meillä on 17, mutta noin 12–13 saadaan yleensä liikkeelle seurasta. Jukka Parikka paneutui metsästykseen 42 vuotta sitten päästyään armeijasta. Harri Parikka sai kipinä jo hyvin varhaisessa iässä ja aseenkantoluvan sekä ensimmäisen haulikkonsa 15-vuotiaana. Harri velipoika Hannu Parikka on myös metsämiehiä, joka lisäksi ravustaa ja pitää perheet kalassa Vanajan antimilla. Metsämiehen omaa aikaa Harri alkoi seurustella Jonna Parikan kanssa 14 vuotta sitten. Yhteiseen eloon ei ollut lopulta kuin yksi ehto. –Mies sanoi, että muuten saan puhua, mutta elokuusta joulukuulle pitää viikonloppuisin olla hiljaa. Se on metsämiehen omaa aikaa. Minulle se sopi. Olen päässyt arjessa helpolla, Jonna naurahtaa. Ritvalan miehet eivät tyystin unohda vaimojaan ja tyttöystäviään kauden aikana. –Akkajahtiin kutsutaan rouvat ja halukkaat kerran syksyssä, Jukka ja Harri jatkavat. Tärkeä tehtävä on Jukka Parikan vaimolla Eija Parikalla sitten, kun miehet tulevat metsältä. –Eija leikkaa ja paloittelee lihat hyvän maun mukaan. Akseli Parikka syntyi perheeseen kuusi vuotta sitten ja Moona Parikka pari vuotta myöhemmin. Akseli pääsi ensi kertaa hirvijahdille omalla porukalla jo pari vuotta sitten. –Akseli tykkää lähteä mukaan ajelemaan autolla ja katselemaan, näkyykö mitään riistaa ja jälkiä. Kodalla on mukava paistaa makkaraa ja keitellä kahvit. Akseli saa olla mukana passissa, mutta sitä varomme, ettei poika ole vieressä, kun tulee kova aseen pamaus, joka voi pelästyttää, Jukka kertoo. Akseli vakuuttaa, että hänestäkin tulee metsästäjä isona. –Minulla on leikkipyssy, joka kuitenkin meni rikki, kun joku istui sen päälle. Ritsalla ammun pehmeitä palloja, Akseli esittelee. "Aksu" on ryhtynyt ampumaan myös jääkiekkoja. Hän lähti Kiekko-Ahman kiekkokouluun ja sai tietenkin isä-Harrin kuskikseen. Metsästys ei ole totista hommaa Parikat kuvailevat metsästystä tärkeäksi harrastukseksi, joka ei kuitenkaan ole totista. –Leppoisa meininki meillä on, ei metsään mennä hampaat irvessä. Tuntuu siltä, että gps-seurannan vuoksi metsästäminen on tehty jo liiankin helpoksi, Jukka sanoo. Hänellä ei ole muistissaan mitään erikoisia huippumuistoja metsältä. –Omien koirien ensimmäiset hirvityöskentelyt jäävät mieleen, kun ne on ensin pennusta lähtien siihen kasvattanut. Jukka Parikka korostaa rauhallisuutta silloin, kun hirvijahtiin lähdetään. –Kauheasti ei saa ruveta hötkyilemään, kun alkaa tapahtua. Se on hyvä, että jo ennen jahtiin lähtemistä perehtyy siihen, mitä metsässä voi tapahtua ja seurailee hirvien liikettä. Ritvalan suunnalla hirvikanta vaihtelee paljonkin. Metsästysyhdistykset tekevät kauden jälkeen yhteenvetoja niin, että hirvieläimiä ei jäisi liikaa. –Peurakanta täällä on vankistumassa ja on nyt ihan riittävä. Siitä on puhuttu, että ilmeisesti Vanajavesi estää kannan leviämistä Saarioispuolelta, eikä täällä siksi ole peuroista niin paljon vaaraa liikenteelle. Ritvalan miehet seuraavat mielenkiinnolla, lähteekö metsäkauriin kanta nousuun. –Villisioista on tullut havaintoja uusimpana tulokkaana. Täytyy olla varuillaan, että ne eivät pääse leviämään. Koiran ruuat hirvisoppaan Kunnon hirvimies laittelee itse saaliinsa, kun puheeksi tulevat gourmet-puolen herkuttelut. Jukka ja Harri tuumivat, ettei hirvisopasta enää ruoka paljon parane. Akseli tykkää hirvisoosista ja perunoista. Kerran Jonna-äiti ja Akseli olivat yksin kotona, kun alkoi tehdä mieli lihasoppaa. Akseli haki paketin pakkasesta ja äiti laittoi. –Valmista tuli, mutta lopputulosta jyystimme ja ihmettelimme, miksi liha on näin sitkeää, Jonna Parikka muistaa varsin hyvin. Kun Harri Parikka tuli kotiin ja katsoi pakkaseen, kysymys kuului, minne ne koirille jätetyt lihat ovat kadonneet... –Siihen jäi minun osuuteni ruuanlaitosta! Jonna Parikka nauraa ääneen.