Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Miksi Apian kesäteatterin musikaalin päähahmo on jälleen kerran mies? Teatteri voisi olla kunnianhimoisempi valinnoissaan

Danny se on. Apianniemen kesäteatteri kertoi tiistaina, että ensi kesän musikaalin aihe on legendaarinen Ilkka "Danny" Lipsanen . Tapansa mukaan kesäteatteri on saanut näyttelijäkaartiin koko joukon kiinnostavia nimiä, muun muassa Lauri Mikkolan , Erika Vikmanin ja Susanna Laineen . Apialla on tehty jo vuosia musikaaleja tutulla, hyväksi havaitulla konseptilla. Kesäteatterin merkitystä ei voi vähätellä: se on tärkeä osa Valkeakosken vetovoimaa. Toivotaan, että myös tulevana kesänä katsomo täyttyy teatterivieraista. Kun uuden musikaalin aihe julkaistiin, yksi kysymys tuli kuitenkin heti mieleen: miksi musikaalin päähahmo on jälleen kerran mies? Kun tarkastelee viime vuosia, huomaa, että Valkeakoskella on kallistuttu melko maskuliiniseen suuntaan. Esityksiä on tehty muun muassa Jari Sillanpäästä, Kirkasta, Rauli "Badding" Somerjoesta, Masa Niemestä, Topi Sorsakoskesta ja Vexi Salmesta. Näissä musikaaleissa naisen rooliksi on jäänyt lähinnä äidin, rakastajattaren, vaimon tai tyttären osa. Valkeakoski ei ole yksin. Muualla Suomessa on tehty musikaaleja Junnu Vainiosta, Kari Tapiosta, Olavi Virrasta, Irwinistä ja Juice Leskisestä. Valkealan kesäteatterin ensi kesän päähahmo on sentään Laila Kinnunen. Pakostakin herää kysymys, mistä miesten suuri edustus musikaalien päärooleissa johtuu. Eikö Suomessa muka ole tarpeeksi naistähtiä, joiden elämästä saisi kiinnostavan esityksen? Äkkiseltään tulee montakin nimeä mieleen Laila Kinnusen lisäksi: Paula Koivuniemi, Katri Helena, Tamara Lund, Armi Aavikko, Carola ja Kaija Koo näin ensialkuun. Ehkä miesten musikaaliedustus liittyy myös siihen, miten naisen ja miehen roolit yhteiskunnassa nähdään. Tuntuu siltä, että kun miehen elämästä tehdään tarina, hänen harteilleen sovitellaan sankarin viittaa – oli polku kuinka risainen tahansa. Vaikka Juice Leskinen, Olavi Virta ja Badding joivat itsensä hengiltä, heidät muistetaan kansanmiehinä ja suurina tulkitsijoina. Jos taas naisen ura on päättynyt rappioon, sellaisena se myös nähdään: rappiona ja epäonnistumisena. Valinnoilla on vaikutusta. Kun ensi kesänä tehdään taas uudet musikaalit, suosittelisin pohtimaan hetken. Tehdäänkö näytelmä kaikkein ilmeisimmästä hahmosta, vai voisiko pintaa raaputtaa hiukan syvemmältä?