Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Jos kerran hiki hitsaa joukkueen yhteen, niin meidät koskilaiset hitsasi haju

Ikuisuuskysymys: Mistä on hyvä elämä tehty? Kirjailija Emily Esfahani Smith on päätynyt siihen, että merkityksellisyyden kokeminen tekee elämästä elämisen arvoista. Merkityksellisyys koostuu pilareista. Tärkein on yhteenkuuluvuuden tunne. Tärkeitä ovat myös tarkoituksellinen toiminta ja tarinankerronta. Entäs Koskissa? Kuulummeko yhteen? Onko toiminnallamme tarkoitus? Elävöitämmekö elämämme mielekkääksi tarinoilla? Olen junantuoma. Olin neljävuotias evakko, kun minut Koskiin istutettiin. Silti olen aina kokenut olevani yksi meistä. Mutta, jos kerran hiki hitsaa joukkueen yhteen, niin meidät koskilaiset hitsasi haju! Oli virran juoksua, vaan ei ollut ruusun tuoksua, oli hyytävä haju. Rahan hajuna mainostettiin. Rahamiesten raha ei haise. Miksi sitten pesevät sitä? Haihtuiko hajuun Myllykylän vetovoima? Edes hammaslääkärit eivät pidä paikkaansa. Miksi Pirkanmaan Portit ammottavat tyhjinä? Miksi varakkaat vierastavat? Tervasaaressa teimme, mitä voimme, poltimme hajukaasuja. Valvomo oli täynnä vieraita, joille stripperin toimintaa esiteltiin. Joku kysyi, että onko kukaan hengittänyt kaasuja? Haihduttamon hoitaja Timo Lahtisen änkesi esiin kuin kohtauksen saaneena. Hytkähdellen ja silmät muljahdellen mies karjui, että ei niin kukaan. Viranmaan tansseissa olimme tuoksusta tietävämme, onko tyttö sika- vai nautakarjan kasvattaja. Eläinten ja tehtaiden aromit imeytyivät ihoon. Haitoista olen jäävi haastamaan. Rouvan mukaan iso pysyvä jälki on jäänyt. Haiskahtelin aamuisin eiliselle, joten hajukaasun aivoihin aiheuttamaa vajaatoimintaa ei huomattu. Onko joku nähnyt köyhän golfarin? Toimisiko houkutuslintuna hyville veronmaksajille, jos kenttä Koskista löytyisi? Lotilan rannikolle sellaista kaavailtiin, mutta ”Nuuka-Niilo” Hakkarainen ei ajatukselle syttynyt. Pellot ja niityt joutavat, mutta puu kasvaa paperia. Järven pohjasta Niilo sukelsi uppotukkeja. En ollut ainoa happo Tervasaaressa, joka ei syönyt haalareita. Mähösen haalarit haisivat metanolille, hengitys etanolille. Vuorossa meni aski Paxeja. Vaahtoa valui, kun mies selitti insinöörille, että ainoa asia mitä hän elämässä pelkää, on pieni palkka. Insinöörin mielestä sillä pärjää, kun ei osta niin usein Paxeja. "Rahamiesten raha ei haise. Miksi sitten pesevät sitä?