Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tarkkailua on joka puolella – enää puuttuvat ajatuspoliisit ja siru ihon alle

Kuinka näin kävikään? Kun uuden teknologian oli tarkoitus helpottaa kansalaisen elämää, niin toisin kävi. Meitä tarkkaillaan, kytätään ja valvotaan jokaisena vuorokauden hetkenä. Tarkkailusta on lyhyt matka rangaistukseen. Nykyisin esimerkiksi rikoksen miettiminen on rangaistava teko. Enää puuttuvat ajatuspoliisit ja siru ihon alle. Tosin se siru meillä jo on. Älypuhelin paikantaa, missä me liikumme ja olemme. Joitakin vuosi sitten poliisi sai luvan kuunnella tarvittaessa yksityispuheluita. Kuka määrää, milloin on tarvittaessa? Julkisissa tiloissa olemme koko ajan kameran silmässä, vaikka emme sitä huomaa. Kannattaa katsoa katonrajaan ja heiluttaa. Poliisilla on jo nyt valta tehdä mitä tahansa. Kukaan ei loppupeleissä kontrolloi, mitä poliisi tekee. Poliisivaltio oli aikanaan tieteiskuvitelmaa. Nopeasti se on muuttunut todeksi. Keinot vain ovat siistimmät kuin pelkkä kumipamppu. Kun aiemmin poliisin käytössä olivat paineilma-aseet, nyt halutaan käyttöön uutta lamautusasetta. Viimeisin tapa valvoa, on eduskunnan valiokuntakäsittelyssä. Siinä suunnitellaan pääsyä kansalaisten tili- ja maksutietoihin. Terrorismi- ja rahanpesuepäilyt oikeuttaisivat viranomaisille pääsyn pankkitietoihin. Jo pelkkä epäily-sana muuttuu helposti faktaksi ja tuomioksi. Omalla tavallaan kyttäämistä suunnittelee Helsingin kaupunki. Se on suunnitellut vihjelinjaa, jossa kaupungin työntekijät voivat nimettöminä kommentoida mahdollisista rikosepäilyistä. Teknologia tarjoaa myös uuden tavan urkkia. Sim-kortit muuttuvat digitaalisiksi sim-korteiksi. Enää ei tarvitse hankkia fyysistä korttia. Kätevää, eikö? Jatkossa voi ladata sim-profiilinsa verkon kautta. Käytännössä se on tapa valvoa kuluttajaa. Kun pre paid -liittymistä koetetaan päästä eroon, se vähentänee osaltaan rikollisuutta. Niin, ja lisää tarkkailua. Kuitenkin kansalaisen intimiteettisuojaa on lisätty ja se on viety jo äärimmilleen. Edes postinkantaja ei saa vastata kysyjälle, kuka asuu naapurissa. Tosin sen voi useimmiten lukea postilaatikon nimikyltistä. Vanhassa agraari-yhteiskunnassa olivat kylän ämmät parhaita tietotoimistoja. He tiesivät kylän tapahtumat jo ennen kuin mitään oli edes tapahtunut. "Julkisissa tiloissa olemme koko ajan kameran silmässä"