Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuollut: Ilmiömäinen kädentaitaja oli tiukka mutta oikeudenmukainen opettaja ja orkesterin hengen luoja

Pentti Havia syntyi yhdeksänlapsisen perheen kuudentena lapsena vuonna 1924. Varsinainen ura alkoi kansakoulun jälkeen kolmikymmenluvun puolivälissä. Tällöin Pentti perehtyi monipuolisesti puu- ja maalausalojen, käsi- ja taideteollisten töitten valmistukseen sekä rakennusten entisöinteihin Karjalan Kannaksella urakoitsijana toimineen isänsä Risto Havian apulaisena. Kotiseudulla alkoi myös pitkään jatkunut soittoura Kanneljärven Suojeluskunnan soittokunnassa. Määrätietoinen musiikin harrastus jatkui, kun Pentti pestautui vuonna 1940 armeijan soitto-oppilaaksi viiden vuoden sopimuksella. Normaalin elämisen katkaisi sota-aika. Vuosina 1941–44 Pentti oli mukana rintamalla muun muassa Sortavalassa, Kiviniemessä ja Rukajärvellä. Pentti toimi pääasiassa taistelulähettinä alikersantiksi koulutettuna soitto-oppilaana. Musiikin harrastus opiskelun ja työn ohella jatkui aktiivisesti, missä hän milloinkin asui, viimeiseksi Valkeakosken puhallinorkesterissa aloittaen 1956 tuuban soittajana. Pentti oli myös puhallinorkesterin puheenjohtajana viisi vuotta. Soittajan ura loppui kahdeksankymmentäluvun puolivälissä terveydellisistä syistä, jolloin hän luovutti soittimensa orkesterin käyttöön. Pentti oli orkesterin vanhin elossa oleva kunniajäsen. Orkesterin jäsenet muistavat Pentin ilmiömäisenä soittajana, luotettavana jäsenenä ja erityisesti hyvän hengen luojana ja vitsien kertojana. Sodan jälkeen oli luonnollista kouluttaa työntekijöitä pikakursseilla metallialalle sotakorvausteollisuuteen. Pentin ensimmäinen ammatti olikin työkaluviilaaja. Vuosien 1952 – 1963 välisenä aikana Pentti suoritti kaikkiaan viisi ammatillista tutkintoa, kaksi kisällin ja kolme mestarin tutkintoa puu- ja maalausalalta. Samalla aikavälillä Pentti suoritti kolme opettajan tutkintoa saaden vuonna 1964 insinööriopettajan erivapauden valtioneuvoston myöntämänä. Luonnollisena jatkona näille opinnoille Pienteollisuuden keskusliito myönsi valtakirjat tarkastaa kisällin- ja mestarintutkintoja puusepän, konepuusepän, mallipuusepän, maalarin ja huonekalukiillottajan tutkinnoissa. Pentti tuli puuteollisuuden opintolinjan ammatinopettajaksi 1955, ammattiaineiden opettajaksi 1964–1974, vararehtoriksi 1973–1974 ja sen jälkeen apulaisrehtoriksi vuoteen 1984 saakka. Pentti oli oppilaita kannustava ja työelämään ohjaava opettaja. Tiukka mutta oikeudenmukainen kuri oli hänelle luonteenomaista. Oppilaat eivät kovin mielellään halunneet joutua hänen ”koppiinsa”. Käytävillä saikin joskus kuulla: ”shokkipena tulee, nyt hiljaa”. Valtakunnallista arvostusta Pentin taidot ovat saaneet monissa eri yhteyksissä. Muun muassa vuonna 1966 Jyväskylässä järjestetyn korkean ammattitaidon päivän yhteydessä Pentin johdolla valmistettu karjalaiseen kansanomaiseen renessanssityyliin pohjautuva esinekokonaisuus kirstu, peili ja kynttilänjalat luovutettiin presidentti Urho Kekkoselle . Ensimmäinen valtakunnallinen maalausalan opetussuunnitelma oli myös käytännössä Pentin laatima. Hänen alaisensa kertoivat, että tuskin kenelläkään Suomen maassa on ollut niin laajoja ja perusteellisia tietoja puun pintakäsittelystä. Kultausalan hiipumisesta johtuen Pentti laati yhdessä Olavi Simbergin kanssa tutkintovaatimukset kultausalan kisällin ja mestarin tutkintoon vuonna 1994. Suomi sai kuusi uutta kultaajamestaria sveitsiläisen kultaajamestarin valvonnassa. Pentti kiersi ahkerasti suomalaisia museoita keräten kansanomaisten kalusteiden ja käyttöesineiden malleja sekä suunnitellen niiden pohjalta uusia. Pentin kynästä piirtyi satoja malleja, joista merkittävä osa on piirrettynä mittakaavassa 1:1, eli luonnollisessa koossa työpiirustuksiksi. Näistä piirustuksista 145 on Valkeakosken ammattiopiston informaatiokeskuksessa nähtävillä. Tähän kansanperinteen säilyttämiseen kuuluivat myös lukemattomat kurssit ja luennot ympäri Suomea kansanperinteisten mallien ja työmenetelmien vaalimiseksi. Pentti piti myös lukuisia näyttelyitä sekä yksin että oppilaidensa kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pentti on myös itse valmistanut eläkepäivillään muun muassa tupakelloja lähes 1000 kappaletta ja oppilaiden kanssa satoja kaappikelloja, joiden valmistamista jatkettiin myöhemmin ammattikoulun opettajien toimesta. Pentin ja Ilmin kodin kaikki huonekalut ovat aina olleet käsintehtyä ammattikoulun tuotantoa. Pentin ainutlaatuiset ansiot niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin puu- ja maalausalan kehittämiseksi ja kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi saivat ansaitun kunnianosoituksen vuonna 1982, jolloin Tasavallan Presidentti myönsi Pentti Havialle Opetusneuvoksen arvonimen.