Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Seurakuntavaalien tulos kertoo, että kansa on puhunut

MIELIPIDE On tämä aivan huikeaa, tällainen äänipotti, 262 ääntä! Seurakuntavaalituloksesta voi kyllä vetää sen johtopäätöksen, että kansa on puhunut! Saimme ryhmänäkin melkein puolet kaikista äänistä. Voi siis hyvällä syyllä todeta, että olemme olleet ihmisten asialla. Ja sehän se valtuutetun tehtävä kaiketi onkin, mikäli asian oikein olen ymmärtänyt. Ei tämä Valkeakosken kirkko alkuun mikään erityinen vaaliteema ollut, mutta sellainen siitä nyt vaan tuli. Onhan se ollut monelle ihan hirvittävän ahdistava asia, kun joutuu pelkäämään oman kotikirkkonsa menettämistä. Siksi ihmiset laajalti toivoivat, kun tämä kirkkoasia on niin paljon askarruttanut, että muutkin ehdokkaat olisivat uskaltaneet tuoda kantaansa selkeämmin esille. Kirkkovaltuustossa on toki paljon muitakin asioita pohdittavana, mutta ei tämä kirkkoasiakaan tähän jää. Kirkko on kuitenkin seurakuntaelämän keskus. Kirkossa käydään juuri niin paljon kuin siellä järjestetään seurakuntalaisia puhuttelevia tapahtumia. Myös Valkeakosken kirkko on ennen sen ovien sulkemista ollut aika ajoin ihan ääriään myöten täynnä. Siellä voisi jatkossakin jumalanpalvelusten ja muiden kirkollisten toimitusten lisäksi järjestää erilaisia konsertteja, lauluiltoja, luentotilaisuuksia, teatteriesityksiä, harrastepiirejä, ihan vaikka mitä – ihan kaikille, vauvasta vaariin, jos vain on tahtotila. Kirkon sulkemiselle, saati purkamiselle, ei ole olemassa mitään todellisia perusteita. Kirkkoa ei ole yhdenkään kuntoraportin mukaan todettu huonokuntoiseksi. Kansa toivookin, että ne järjettömät kalterit, jotka kirkon ympärille on laitettu, otettaisiin pois, ja kirkon ovet avattaisiin, jotta seurakuntaelämä voisi jälleen palautua normaaliksi! Mielestäni seurakunnassamme kannattaisi nyt keskittää kaikki energia positiiviseen yhdessä tekemisen meininkiin, yhteisöllisyyden rakentamiseen ja seurakuntaelämän elävöittämiseen, jotta yhä useampi kokisi sen omakseen. Esimerkiksi Valkeakosken kirkon lähes rajattomia käyttömahdollisuuksia ei ole vielä yhdessä kunnolla edes mietitty, vaikka väitetäänkin, että kaikki kivet on käännetty. Haluan lopuksi mainita, että minua on koko ajan harmittanut ihan vietävästi seurakunnan työntekijöiden puolesta se, kun on maalailtu sellaisia uhkakuvia, että kirkon korjaaminen tarkoittaisi 11 työntekijän potkuja. Rahathan eivät mene edes samasta momentista, ja kirkon järkevä, vaiheittainen korjaaminen maksaa 10 vuoden ajalle jaksotettuna suunnilleen 200 000 euroa vuodessa, mikä on hyppysellinen, vain viitisen prosenttia siitä rahasta, mikä seurakunnallamme on käytettävissä. Uskon ja toivon edelleen, että kirkkoa ei pureta, mutta jos jotain niin mielipuolista sattuisi käymään, se olisi ennakkotapaus koko Suomen kirkkohistoriassa, kun ehjä kirkko puretaan. Riikka-Leena Eerola-Nieminen uusi kirkkovaltuutettu (Evankeliumi elämään)