Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ratsastajapariskunta teki hypyn tuntemattomaan ja osti Korkeakankaalta hevostilan – Nyt he alkavat pyörittää Valkeakoskella yritystä, joka on heille haaveiden täyttymys

Jokaisella ponitytöllä ja -pojalla on yksi haave: olisipa oma hevonen. Aika monella on vielä vähän isompikin haave: oma hevostila. Sellainen, jonka ikkunasta voi nähdä laiduntavia hevosia ja jonka piha täyttyy kavion kopseesta. Sellainen haave oli Heidi Huurinaisella , kun hän oli lapsi. Pari kuukautta sitten se haave kävi toteen. Huurinainen ja hänen puolisonsa Henrikki Pajulahti panivat elämänsä suunnan uusiksi ja muuttivat Espoosta Valkeakoskelle. Pariskunta osti hevostilan ja loi pohjan unelmalle, joka sai nimekseen Korkeakankaan ratsutila. Vielä tilalla on hiljaista. Sekä hevoset että ihmiset totuttelevat uuteen kotiin ensin. Asiakkaita aletaan ottaa vastaan vuodenvaihteessa. Tallissa karsinoista kurkistelee viisi uteliasta hevosta. Neljä niistä on Huurinaisen ja Pajulahden omia kilpahevosia. Huurinainen kilpailee kouluratsastuksessa ja Pajulahti esteratsastuksessa. Molemmilla on päätyö toisella alalla. Hevoset kuitenkin täyttävät suurimman osan vapaa-ajasta, sillä ratsastus on Huurinaiselle ja Pajulahdelle elämäntapa ja intohimo. Oman kilpauran ohella he valmentavat ratsastajia ja kouluttavat nuoria hevosia. Nyt heillä on uudella tavalla mahdollisuus kehittää kakkostyötään hevosten parissa. Toinen kerta toden sanoo Alun perin Pajulahden ja Huurinaisen ei pitänyt muuttaa pääkaupunkiseudulta mihinkään. Sieltä he etsivät omaa tilaa useamman vuoden ajan. Käytännölliset, hyväkuntoiset tilat maksoivat maltaita. Edullisemmissa paikoissa hinta ja laatu eivät kohdanneet. Vuodet vierivät, mutta paikkaa ei löytynyt ja hevoset olivat edelleen vieraan tallissa. –Siinä iski jo vähän epätoivo. Viime kesänä päätin katsoa, mitä muualta Suomesta löytyy, Huurinainen kertoo. Vastaan osui valkeakoskelaisen Sonja Kaakon ilmoitus hevostilasta Korkeakankaalla. Tila oli ollut pidempään myynnissä, ja Huurinainen oli huomannut ilmoituksen jo pari vuotta aiemmin. –Ajattelin jo silloin, että onpa kaunis paikka, mutta sijainti ei täsmää. Kun näin ilmoituksen uudestaan, kysyin Henkalta, pitäisikö mennä katsomaan. Juhannusviikolla Pajulahti ja Huurinainen matkustivat Valkeakoskelle. Kun he näkivät paikan, he ihastuivat. Tilojen toimivuus ja kauneus vakuuttivat heidät. Sen jälkeen alkoi ankara Excelin pyörittäminen: Mitä pitää rakentaa lisää? Miten rahoitus onnistuu? Tulemmeko toimeen? Pariskunta ei myöskään tuntenut Valkeakoskelta oikeastaan ketään. Muutto olisi hyppy tuntemattomaan. –Päätimme, että yritetään, Huurinainen sanoo. Stressitasot laskivat Valkeakoskella Nyt kun pari kuukautta on mennyt, päätös tuntuu oikealta. Pääkaupunkiseudun hektisyys on jäänyt taakse. It-alalla konsulttina työskentelevä Huurinainen tekee kotoa töitä käsin. –Stressitasoni laski välittömästi, kun pääsimme muuttamaan tänne. On ihanaa, että hevoset ovat niin lähellä ja voin pitää niitä koko ajan silmällä, Huurinainen kertoo. Valkeakoskella matkoihinkaan ei kulu niin paljon aikaa kuin pääkaupunkiseudulla. Rakennusliikkeen työpäällikkönä työskentelevä Pajulahti tosin tekee töitä Helsingissä osan viikosta ainakin toistaiseksi. Illat ja viikonloput kuluvat hevoshommissa. Tarkoitus on, että asiakkaille aletaan tarjota tallipaikkoja, valmennuksia ja nuorten hevosten koulutusta. Pitkät päivät kuulostavat raskailta, ja on pakko kysyä, miten Pajulahti ja Huurinainen jaksavat tehdä kahta työtä. –Ei tämä tunnu raskaalta, koska hevosten kanssa tehtävä työ on mielekästä, Pajulahti sanoo. Huurinainen on samaa mieltä. –Henkalle totesin eräänä iltana, että nyt on väsynyt mutta onnellinen olo. Päivät ovat tietysti pitkiä, se on selvä. Mutta henkisesti tämä työ ei kuormita, kun tykkää siitä, mitä tekee. Tärkeintä on hevosten hyvinvointi Ratsutilaa on tarkoitus kehittää pikkuhiljaa – ehkä joskus jopa päätyöksi asti. Huurinainen ja Pajulahti aikovat kuitenkin pitää jalat maassa, sillä Suomessa hevosala on taloudellisesti haastava. Siksi he eivät ainakaan nyt aio heittäytyä täysin ratsutilan varaan. –Mitään järjetöntä kasvua tähän ei voi saada, mutta olisi mukavaa, että yritys pyörisi omalla painollaan. Tavoitteenamme on, että hevosilla ja asiakkailla olisi täällä hyvä olla. Hevosten hyvinvointi on meille kaikkein tärkeintä, Huurinainen sanoo. Huurinainen ja Pajulahti toivovat, että myöhemmin tallilla voitaisiin järjestää tapahtumia yhteistyössä muiden alueen hevosalan toimijoiden kanssa ja ehkä pyytää valmentajia myös ulkomailta. –Pitää kuulostella, millaiselle toiminnalle on kysyntää ja mitä paikalliset ratsastajat haluavat, Huurinainen sanoo. Hevonen toimi Amorina Sekä Pajulahti että Huurinainen ovat ratsastaneet ja olleet hevosten kanssa tekemisissä koko elämänsä. Hevosilla oli kavionsa pelissä myös siinä, että he alkoivat seurustella: yhteinen hevosystävä toimi Amorina. Nyt heillä on myös yhteinen yritys. Pajulahden ja Huurinaisen mukaan yrityksen pyörittäminen pariskuntana sujuu hyvin. –Molemmilla meillä on omat vahvuutemme. Osaamme aika hyvin kuunnella toista silloin, kun hän tietää jostain asiasta paremmin, Huurinainen naurahtaa. Entä mikä hevosissa kiehtoo niin paljon, että niiden kanssa haluaa viettää lähes kaiken liikenevän vapaa-ajan? –Kun on aina ollut tekemisissä hevosten kanssa, en osaisi olla ilmankaan. Hevoset ovat osa elämääni, Pajulahti sanoo. Huurinainen on samoilla linjoilla. Koirat ja hevoset ovat kulkeneet hänen matkassaan aina. –Vaikka eläimiä ei pidä tietenkään liiaksi inhimillistää, niin kyllä minulle koirat ja hevoset ovat parhaita kavereita ja työkumppaneita. Hevoset tuovat todella paljon sisältöä elämään. Molempien mukaan parhaat hetket ovat sellaisia, kun hevosen kanssa saa muodostettua yhteyden. Se voi olla lyhyt hetki kotitreeneissä, onnistuminen kisakentällä tai vaikka aamun ensimmäiset minuutit, kun hevoset tervehtivät hörähdellen talliin saapuvaa ihmistä. Ja se hetki, kun voi arkisten askareiden lomassa juodessa kurkistaa keittiön ikkunasta ja näkee laitumella omat rakkaat hevoset.