Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Korkis, Kariniemi, Kerhis – vain muistot jäävät, kun paikkoja pistetään säppiin

Muistan, kun polvet tutisten seisoin Kirjaslammen kympissä ja sieltä pommilla hyppäsin. Se mahtava onnistumisen tunne seurasi perässä, niin että vatsanpohjassa kutkutti tai sitten pelotti. Muistan, kun Raudan pariskunnalta vuokraamilla elaneilla oli Korkiksen mäen päällä ja taas täyty kavereille näyttää, että kyllä mäkin jos tekin täältä alas tuun. No tultiin alas. Sitä en tiedä miten päin, mutta alas tultiin, ja taas kapulahissillä ylös. Muistan, kun lapsuuden uskoa kirkossa kasarilla laulettiin ja ripille päästiin, vaikka sekään nyt ihan itsestään selvyys toki ollut. Vähän oli mutkia silläkin matkalla. Ensi-ihastuminen Kariniemessä ja monta muuta muistoa Olihan se hienoa, kun kaikki kolme yläastetta kokoontui keväisin Kerhikselle mittelemään yläasteiden pesäpallon kuninkuudesta 80-luvulla. Taidettiinpa sitä futistakin joskus pelata koulujen kesken. Hianoahan se oli isojen poikien kanssa lipunryöstöö Kariniemessä mennä ja päälle sit saunoo ja uida – kesän kohokohtia aikoinaan. Siellä koin ensi ihastumisenkin. Keneen? Jaa sitä ei tarina kerro. Mukavaa oli aikoinaan pojan kanssa käydä vesitornissa kahvilla ja maisemia katsomassa, näki koko koskin kertaheitolla. Nokian nappikset kassiin ja Jyriksen kentälle kossujen reeneihin. Jyriksen hiekalla oli tunnelmaa, ja oli siellä pukukopitkin. Meinaaksä et me päästään sisätiloihin talvella potkiin palloo, siis muuallekin, kun Apian koulun liiksahalliin, mikä oli koskin isoin siihen aikaan? Kyllä radanvarteen tulee jalkapallohalli, sinne päästään reenaan. Pitääkö palloiluhallin tulla Kerhikselle? Kaikki on katoavaista, ja nyt säästökaudella laitetaan moni paikka säppiin, missä on tullut oltua ja harrastettua. Paljon viedään kasarinuorien nuoruutta pois, ja on jo viety. Ymmärrän toki, että sitten aika on luopua, kun alkaa liikaa maksaa, mutta olisi se kiva saada tilallekin toki jotain. Uusi palloiluhalli tulee, mutta tuleeko niin kiireellä, että jälkikäteen harmitellaan, kuinka monikäyttöinen siitäkin olisi voitu tehdä ja onko sen pakko juuri Kerhikselle tulla? Kun esimerkiksi Holmin mäen päällä on lääniä vaikka kuinka paljon ja valmiiksi tasoitettuakin. Siellä se on jo muutamia vuosia kököttänyt yksinäisyydessään. Sinnepä saisi oivan monitoimihallin monine mahdollisuuksineen ja parkkitilakin saatavilla varmasti paremmin kuin Kerhomajalla. Kirjasta kanssa elvytetään ja olisi hienoa, että elvytetään kerralla kunnolla, saunoineen ja torneineen. Sen kun tekee vielä kunnon rakennuttajalla, niin voi saada jo ekalla kerralla hyvän. Kaikkea ei voi säästää Kaiken katoaminen herättää aina voimakkaita tunteita ihmisissä, mutta yleensä aika kultaa muistot. On lopetettu Kemmola, Palmu, Vallon koulu, Tietola, Metsä tietola, Apian koulu, ravintola Apia, työvoimatoimisto, kanavan putkat, Säteri, paperikoneet 6 ja 7 jne... Vähän aikaa ne sapettaa ja korventaa, mutta kun vähän aikaa on kulunut, ovat kaunis muisto vaan. Kaikkea ei voi säästää, vaikka haluaisikin. Tokkopa minäkään enää kympistä hyppäisin, ripille menisin, jalkapalloa, saati pesäpalloa pelaisin. Lipunryöstössä murtaisin jalkani ja kunto loppuisi. Vesitornissa kyllä kävisin mielelläni kahvilla vieläkin. Mutta onneksi muistot ovat jääneet, ja niitä ne ei pois saa, ei koskaan! Toivotaan, että näistä kuitenkin seuraa myös hyvää ja talvilajejakin kunnioitettaisiin siinä missä kesälajejakin. Petri Nieminen kaupunginvaltuutettu (ps), monien lajien kokeilija 80-luvulla