Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Korkiksen itsemurha – Mauri Helminen kirjoittaa mielipiteessään, että rinteen kautta olisi mahdollista pidentää

Olin Korkiksen avajaisissa 50 vuotta sitten. Kivinen rinne tampattiin porukalla laskettelukuntoon. Mäki saatiin auki lähes poikkeuksetta joulukuussa. Taivaan lumien jatkeena oli loska, jota alkeelliset tykit tuottivat. Mäenhoitajien ja talkoolaisten Into hissien pyörimään saantiin tuotti tulosta. Lumien lisääntyessä moottorikelkka toimi tampparina. Ensimmäisenä kautena aktiivilaskijoiden määrä oli alle kaksikymmentä. Välineet olivat huonoja ja kalliita. Lähinnä lajia harrastivat äveriäät piirit. Itselleni välineet tulivat paikallisesta urheiluliikkeestä, jossa isäni toimi myyjänä. Maksoin velan osamaksulla rahoilla mitkä ansaitsin kukkakaupan tsupparina. Homma oli lasten kengissä Etelä-Suomessa. Kalpalinna Turengissa oli toiminut jo vuosia ja Mustavuori Tampereelle avattiin Korkiksen kanssa samoihin aikoihin. Kukaan ei hommasta tiennyt juuri mitään. Saimme Salmisen Karin tuttavuuden kautta Tampereelta näyttelijä Nisse Raineen ohjaamaan “rinnenäytelmää”, siltä meidän räpiköinti näytti. Jäinen rinne asetti haasteita, mutta into ja jatkuva mäessä kurvailu teki taitureita. Ydinporukka vieraili jatkuvasti lähimäissä ja Lapissa. Näillä reissuilla karttui myös tietoa miten mäkiä lumetetaan ja hoidetaan. Laskettelija haluaa rinteeseen Korkeakangas on niitä harvoja “ei-kaupallisia” laskettelurinteitä. Tämä merkitsee sitä, että tulostavoitetta ei ole asetettu. “Lämmin” vesijohtovesi on tuotettu kaupungin verkosta. Vuosikymmeniä myöhemmin, mäen juureen, hankittiin seurojen yhteisvoimin jäähdytyslaitteisto. Tästä huolimatta rinteet on avattu poikkeuksetta lähes viimeisenä suomen rinteistä! Laskettelijat hinkuavat rinteisiin vaikka kuinka aikaisin, kunhan saavat alkaa laskettelun! Oma ennätykseni on Kalpalinnassa lokakuun 15. päivä 1980-luvun puolivälissä. Kahtenä yönä oli muutama aste pakkasta. Eino Kalpala , oikea rinneyrittäjä, sai mäen auki, hissit pyörimään ja kassakoneen laulamaan! Hänen kuningasajatuksensa oli, että kapeakin kaistale alamäkeä tuo maksavat laskijat mäkeen. Tätä ajatusta olen tuputtanut Korkiksen hoidosta vastaaville vuosikymmeniä. Tämä on mennyt kuuroille korville. Rinteen voisi avata kapeana Ajatukseni on mennyt niin, että mäkeä lumetettaisiin pikkuhissin vierestä kapeana 10–20 metrin kaistana ja hissikuiluun samalla kevyt pinta olkimaton päälle. Tätä ei ole koskaan yritetty lupauksista huolimatta. Kaupungin työmiehet tekevät mäkeä täysleveänä ylhäältä. Suojasäiden vuoksi kerrankin lumetus pysähtyi ennen puoltaväliä kolmeksi viikoksi. Siihen mennessä, niillä lumilla, olisi laskettu kapeata kaistaa täysillä. Liikuntatoimen johtajan mielipide oli, että rinne tehdään täysileveänä, ettei tule kolareita! Kerroin, että mäessä on kulkusuunta alaspäin ja vastaantulijoita ei ole! Korkeakankaan pakkomielteinen kauden avaaminen, vain täydessä loistossaan, tekee sen, että muut lähiseudun mäet aukeavat melkein kaksi kuukautta aikaisemmin ja kausikorttikauppa käy. Autoilevat aikuiset ostavat korttinsa kyseisiin mäkiin lapsineen, kuten Sappeeseen. Tästä johtuu, että Korkikselta puuttvat aikuiset. Suomen laskettelumäet kukoistavat ja tuottavat omistajilleen voittoa, niin kuin liiketoiminnan tulee tehdä. Korkeakankaan kaupunginvirkailijoiden tulosvastuuton, amatöörimäinen, puuhastelu tuottaa nyt tulosta, jonka nimi on typerä itsemurha. Lepää rauhassa.