Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Metsäjänis vaihtaa valkeaan, vaikka maa on vielä paljas – Osalla lajeista on kuitenkin kehittymässä uusi sukupolvi, joka on sopeutunut leutoihin talviin

Tätä kirjoittaessa on lunta ilmassa. Vaikuttaa kuitenkin vielä siltä, että joutuu joitain aikoja odottamaan, ennen kuin lunta olisi kunnolla maassakin. Luonnossa syksyn vaihtuminen talveksi tuntuu menevän vuosi vuodelta myöhäisemmäksi. Vai onko niin kuten tutkijat sanovat, että ilmaston muuttuminen lisää äärioloja? Siis toisena syksynä talvi tulee jo lokakuussa, kun taas toisena se ei tule lainkaan – tai vasta tammikuussa. Eläimet sitä vastoin ajoittavat talven tulon, kuten aina ennenkin sen ovat tehneet. Muuttolinnut lähtevät, mitä nyt joitain viivyttelijöitä jää tänne kylmään hytisemään. Usein nämäkin jostain sellaisesta syytä, että eivät vain ole pystyneet matkaamaan lämpimille maille. Sairaus tai ravinnon puute pakottavat ne jäämään. Uusi sukupolvi On tosin lajeja, joille on kehittymässä jonkinlainen uusi sukupolvi. Tämä sukupolvi on oppinut leutojen talvien myötä käyttämään sopivia ihmisen luomia ravintokohteita hyväkseen. Näin ne säästyvät riskeiltä, joita saattavat kohdata pitkällä muuttomatkalla. Yksi tällainen laji on harmaahaikara. Jotkin yksilöt sinnittelevät hyvinkin pitkään ennen kuin pakon edessä siirtyvät etelämmäksi. Vielä tälläkin hetkellä harmaahaikaroita on vesistöjen rantamilla Valkeakosken seudulla useita kymmeniä yksilöitä. Luontokuvaajien riemuksi Valkeakosken kanavalla on oleillut muutamia harmaahaikaroita, joita on päässyt hyvin kuvaamaan. Mustavalkoinen mustarastas Mustarastas on talvi toisensa jälkeen ollut vakiovieras ruokintapaikkojen ja lintulautojen antimia ravinnokseen nauttimassa. Nyt jo on toista talvea aloittelemassa yksi erikoisuus: mustarastaan kirjava mustavalkoinen värimuunnos Valkeakoskella. Linnulta on paikoin jäänyt jostain syystä musta väripigmentti muodostumatta, minkä vuoksi se on mustavalkoisen kirjavan. Yllättävän hyvin on silti säilynyt saalistajilta – vaiko juuri tuosta kirjavuudesta johtuen. Saalistajista ovat nyttemmin näkyvästi olleet liikkeellä kana- ja varpushaukat. Samoin ilman jättiläiset merikotkat, joiden pesinnät seutukunnalla ja Sisä-Suomessa yleensäkin ovat jatkuvasti olleet noususuunnassa. Varikset usein ilmaisevat petolintujen liikkeellä olon äänekkäästi raakkuen ja korahdellen. Pöllöistä niin huuhkaja kun muutkin pöllölajit varpuspöllöä lukuun ottamatta saavat varislintujen vihat niskaansa. Monia noista suurista yön linnuista ei ihminen muutoin huomaakaan. Varisten syöksyily petoa kohti ja mekastus saa sen verran huomiota osakseen, että isokin pöllö havaitaan. Harmaantuvat turkit Eläinten värit ovat yleensä sopeutumia elinympäristöön. Varsinkin monet nisäkkäät vaihtavat asuaan vuodenaikojen mukaan. Turkin väri tummuu kesäkaudeksi ja talveksi vaalenee. Oravalla ja monilla muillakin pohjoisen nisäkäslajeilla turkki saa talveksi vaaleamman harmahtavan sävyn. Hirvieläimet vaihtavat turkkia vasta kesäksi, joten niiden turkin väri vaihtuu talvea kohti vain hiukan vaaleammaksi. Useilla lajeilla turkin väri muuttuu täysin valkoiseksi. Näin käy esimerkiksi lumikolla, kärpällä ja metsäjäniksellä. Kärpällä sentään hännänpää on musta niin kesä- kuin talvipuvussa. Metsäjäniksellä korvien kärjet jäävät mustiksi. Ruokinnan aika Nyt on hyvä aika aloittaa lintujen talviruokinta, mikäli niin on aikonut tehdä. Useilla paikoilla ruokinta on aloitettu jo aiemmin. Itse aloitin sen vasta lokakuun loppupuoliskolla. Vein ensin paikalla olevaan automaattiin viisi kiloa auringonkukan siemeniä. Näin aloitin omalta osaltani talvilintujen ruokinnan, joka on jatkunut samalla paikalla jo toistakymmentä vuotta. Ruokinnan aloittaminen yllättää aina hauskasti. Saatuani auringonkukan siemenet automaattiin ja käännettyäni selkäni poistuakseni paikalta oli jo ensimmäinen talitiainen paikalla hakemassa siemeniä. Usein tulee ajatelleeksi, että lieneekö näilläkin joku Whatsappia muistuttava yhteydenpitojärjestelmä. Hetken kuluttua paikalla oli puolenkymmentä yksilöä tali- ja sinitiaisia. Kaiken kukkuraksi paikalle ilmaantui kaunis yksinäinen tikli ilahduttamaan päivää.