Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Keräilijät ovat onnellisia", sanoo Heikki Heino, ja siksi hänellä on yli 700 olutlasia – Myllysaaren uusi näyttely paljastaa valkeakoskelaisten keräilijöiden erikoisimmat aarteet

Onpa mahdottoman paljon kiinnostavia esineitä! Se on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen, kun astuu Myllysaaren museon uuteen näyttelyyn. Keräily Koskissa -näyttelyyn on pantu esille eri henkilöiden keräilemiä esineitä. Kaikki keräilijät ovat valkeakoskelaisia tai lähtöisin kaupungista. Museossa on esillä muun muassa kyniä, olutlaseja, postikortteja, kalentereita, harvinaisia Barbie-nukkeja, Pink Floydin kansitaidetta ja kolikoita. Kun näkee kerralla monta sataa olutlasia, kyniä, lasiesineitä ja postikortteja, ei voi kuin ihmetellä keräilijöiden innostusta ja kokoelmien kauneutta. Museon amanuenssi Satu Lahtinen kertoo, että idea näyttelystä lähti, kun keräilyharrastus tuli usein puheeksi Ari Reinikaisen ja Heikki Heinon kanssa. –Tuli esille, että ihmisillä on paljon kokoelmia. Ajattelin, että olisipa kiva saada niitä esille. Mukaan näyttelyyn lähti kymmenkunta keräilijää. –Jokaisen kokoelmasta on esillä vain murto-osa. Halusimme kuitenkin saada mahdollisimman suuren kattauksen, eikä kaikkea voinut laittaa esille. Keräilyinnostus voi lähteä liikkeelle pienestä asiasta, vaikkapa yhdestä maljakosta. Jossain vaiheessa mopo lähtee niin sanotusti käsistä. Lahtinen kertoo huomanneensa, että yksityiskohdat ovat keräilijöille tärkeitä. –Keräilijöillä on todella hallussa tiedot omista kokoelmistaan ja niiden yksityiskohdista. Se on tullut hyvin esille, kun olemme koonneet näyttelyä. Kolme keräilijää kertoi meille omasta harrastuksestaan. Ari Reinikainen viehättyy kauniista lasiesineistä ”Keräilijöistä usein sanotaan, että heillä on lähtenyt mopo käsistä. Minun keräilyni lähti kirjaimellisesti moposta. Olen koko ikäni harrastanut moottoripyöriä. Kiertelin rompetoreilla, kun etsin osia Gilera-merkkiseen pyörääni. Sattui käymään niin, että osia löytynyt, mutta mukana oli rahaa, joten monesti matkaan löytyi jokin viehättävä lasiesine. Siitä se sitten lähti. En ole koskaan laskenut, kuinka paljon meillä näitä lasiesineitä on. Esimerkiksi lautasia pitäisi mielellään olla aina koko sarja: puoli tusinaa, tusina tai 24. Kierrämme vaimoni Sinikan kanssa etenkin talviaikaan kirpputoreja, ja jos löytyy kohtuullisella hinnalla mielenkiintoinen kapine, ostamme sen. Käyn antiikkimessuilla katsomassa lähinnä, mikä on tarjonta. Huutokaupoissa en käy, koska siellä hintaa huudatetaan helposti pilviin. Toki jos olen 30 vuotta katsellut jotain viiden lasin sarjaa ja sitten löydän sen kuudennen, niin voi käsi vähän syvemmälläkin lompakossa käydä. Meillä on kolme muksua, joista jokaisella on oma sarja. Lapsenlasten kastetilaisuuksissa on käytetty kastemaljana astiaa meidän kokoelmista, ja he ovat saaneet astian muistoksi tilaisuudesta. Tännehän nämä lopulta jäävät, vaikka olenkin vitsaillut, että arkun päälle voisi laittaa pelkkää lasia. Seurakunta ei taitaisi kuitenkaan hyväksyä sitä menettelyä.” Matti Astilla on yli 10 000 kynän kokoelma "Alun perin otin kyniä mukaan muistoksi erilaisista tilaisuuksista. Kun niitä alkoi olla jo aika paljon, eräs ulkopuolinen kysyi, että kannattaisiko minun alkaa ihan keräillä niitä. Keräily röyhähti, kun minut nimitettiin tekniseksi ostajaksi Tervasaaressa. Tuli messureissuja maita myöden. En tullut yhdeltäkään messumatkalta kotiin ilman, että minulla olisi ollut muovipussillista kyniä mukanani. En ole kaikkia kyniä kerännyt itse, vaan aika monet tututkin ovat niitä tuoneet minulle. Yhdellä reissulla vietin yön tunturihotellissa. Näin hovimestarilla kauniin kynän ja pyysin, josko olisin saanut sen. Hän ei aluksi suostunut, mutta sanoin, että kerään niitä ja kotona minulla on tuhansia kyniä. Hän innostui ja pyysi käyntikorttiani. Parin viikon kulutta tehtaan posti toi laatikon. Pakettikortissa luki, että sisältää mainoskyniä, paino 2,5 kiloa. Monet kynistäni ovat erilaisia mainoskyniä, mutta on joukossa aika kalliitakin kyniä. Ostajana olin mukana hankintaneuvotteluissa. Mitä isompi kauppa, sitä kalliimpi kynä. Yhden kynän arvo oli 580 markkaa. Siinä on aito kultaus pinnassa. En ole enää pitkään aikaan laskenut kyniäni, mutta on niitä pitkästi yli 10 000 kappaletta. Näyttelyssä on esillä vain pieni osa, noin 300–400 kynää." Heikki Heino uskoo, että keräilijät ovat onnellisia ” Johann Wolfgang von Goethen kerrotaan sanoneen, että keräilijät ovat onnellisia. Minä ainakin allekirjoitan väitteen. Keräily taitaa olla ihmisen dna:ssa. Ennen ihmiset keräilivät ruokaa. Nyt sitä on tarpeeksi muutenkin, mutta keräilyvietti on jäänyt. Tämä nyt on puolittainen heitto, mutta siinä piilee totuuden siemen. Ihmiset keräilevät mitä erilaisimmista syistä. Jotkin esineet ovat kauniita, toisissa on historia, joissakin viisautta. Monesti käy niin, ettei keräile vain yhtä asiaa. Minulla on tässä näyttelyssä esillä olutlaseja, työväen kalentereita ja kolikoita. Eikä mitä tahansa kolikoita, vaan Katariina Suuren aikaisia viiden kopeekan kolikoita. Kolikkokeräily lähti liikkeelle, kun tein esitelmää teollisen vallankumouksen ajasta. Keksin, että kolikoissahan on vuosiluku, jolla voi havainnollistaa eri vuosia. Niissä on siis historiaa. Kerään myös postimerkkejä. Minulta on kysytty, kuinka monta postimerkkiä minulla on, mutta vastaan siihen, että olen ohittanut sen vaiheen jo ajat sitten. Olen kerännyt postimerkkejä kansioihin, joita minulla on yli kymmenen hyllymetriä. Se kertoo keräilyn laajuudesta. Monesti keräilijät pyrkivät täydellisen kokoelman saamiseen. Aina sitä ei voi saada, mutta nätin kokoelman kuitenkin. ” Keräily Koskissa -näyttely on avoinna Myllysaaren museossa joulukuun 16. päivään saakka.