Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Saarioispuolen hirviporukan nuorin jahtaaja on 9-vuotias Viljo, joka kuulee kuittailua iästään – "Viljo on jo veteraani"

Timo Seppälä tuijottaa metsän rajaa. Pienen peltoaukean toisella puolen kohoaa havupuita. Tuuli humisee, ja silloin tällöin lintuparvi lentää yli. Pellon laidasta kuuluu rapsahdus. Mikään ei liiku. –Varmaan peuroja. Niitä on täällä paljon, Seppälä sanoo hiljaa. Pellon toisessa reunassa pilkottaa oranssi piste. Siellä on passissa seuraava mies. On menossa syksyn ensimmäinen hirvijahti Saarioispuolen metsässä. Metsästysseuran miehet ovat levittäytyneet passipaikoille tasaisin välein. Kiväärit on ladattu, ja nyt vain odotellaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Aamuvarhaisella on jo ollut ensimmäinen ajo. Siinä nähtiin neljä hirveä, mutta ne juoksivat passimiesten välistä. Maasto oli niin tiheää, ettei hyvää ampumapaikkaa tullut. Saarioispuolen metsästysseura on saanut tälle kaudelle 12 hirvenkaatolupaa. Yhdellä luvalla saa kaataa yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. –Tarkoitus on kaataa kahdeksan aikuista ja kahdeksan vasaa, jahtipäällikkö Timo Törmä kertoo. Aikuisten hirvien kaadoista neljän on tarkoitus olla naaraita ja neljän sonneja, jotta kanta pysyy tasaisena. Hirven lisäksi seurassa metsästetään muun muassa peuroja, pienriistaa ja pienpetoja, kuten supikoiria. Hirvenmetsästys on kuitenkin monelle se eniten odotettu tapahtuma. Kauden alku kokoaa eniten innokkaita metsästäjiä. Ensimmäisenä jahtipäivänä metsään on kerääntynyt lähes 40 metsästäjää. Seurassa metsälle lähteminen on haluttu pitää helppona. Mukaan saa lähteä silloin, kun haluaa, eikä koko kaudeksi tarvitse sitoutua. –Lihat jaetaan niiden kesken, jotka ovat sinä päivänä lähteneet mukaan, Seppälä kertoo. Ennen lihanjakoa vain pitäisi saada saalista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ääni radiopuhelimessa ilmoittaa, että ajo on lähtenyt käyntiin. Metsästä alkaa kuulua vaimeita ääniä. Huutoja ja töräyksiä. Tottumattoman korvaan kuulostaa siltä, kuin äänekäs sorsalintu lähestyisi metsästä. Todellisuudessa äänet kuuluvat ajomiehille, jotka rymistelevät maastossa. Tarkoitus on pitää meteliä, jotta hirvet lähtevät liikkumaan kohti passimiehiä. Yksi ajomiehistä on Maiju Hiltunen . Hän on hirvijahdissa kolmatta kertaa. Tarttilassa asuva Hiltunen on innostunut metsästyksestä miehensä ja koiriensa ansiosta. Mies metsästää Valkeakosken metsästysyhdistyksessä. –Kotona on kolme saksanseisojaa, joiden kanssa käydään lintumetsällä. Tykkään tehdä yhdessä koirien kanssa. Saaliin saaminen on mukavaa, mutta ei päivä mene pilalle, vaikka ei saisikaan. Hiltunen ei vielä saa ampua, sillä siihen vaaditaan kolmen vuoden jäsenyys seurassa ja ampumakokeen läpäisy kiväärillä. Hiltunen on jo hankkinut oikeanlaisen aseen, mutta ei ole vielä harjoitellut ampumista. –Lintumetsällä ammutaan haulikolla ja mennään yksin tai kaksin. Hirvijahti on erilaista, kun tehdään porukalla. Juuri porukka on monelle se, mikä vetää jahtiin. Hannu Kantala on kuulunut seuraan 1960-luvulta lähtien. Kavereita haluaa nähdä vuodesta toiseen. Jutut on hyvät, ja vinoilu kuuluu asiaan. Ammut tai jätät ampumatta – aina teet jotakin väärin. –Se on niin kuin tulipalo. Sammutettu palokin on väärin sammutettu, Kantala nauraa. Pahimpia naljailuja ei kuulemma kestä lehteen painaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Oikealta kuuluu laukaus. Radiopuhelin pysyy vaiti. Ei tule viestiä osumasta. –Saattoi kuulua naapuriseuran puolelta, Seppälä kuiskaa. Seppälä on kuulunut metsästysporukkaan pikkupojasta lähtien. Isävainaa oli seuran jäsen. Luonnossa liikkuminen ja yhdessä tekeminen on kiinnostavaa vuodesta toiseen. Tilanteet vaihtelevat, ja jokainen päivä on erilainen. Nytkin porukan mukana kulkee juniori: 9-vuotias Viljo Mönkö . –Viljo on jo veteraani, kuuluu kuitti vierestä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mönkö on mukana ajoissa ja passissa yhdessä isänsä tai tämän kaverin kanssa. Hän on seurannut porukan touhuja jo viime vuonna. Omaa metsästyskorttia ei vielä ole, mutta sellainen on tarkoitus suorittaa. Saarioispuolen metsästysseuran jäseneksi hän voi päästä 15-vuotiaana. Viljo ja muut nuoret pitävät huolen siitä, ettei seura pääse ukkoontumaan. Tällä hetkellä seuran noin 120 jäsenen joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä. –Iäkkäin jäsen taitaa olla 80-vuotias, Seppälä sanoo. Joka vuosi mukaan tulee myös uusia jäseniä. Nytkin mukana on ensikertalaisia. Uudet toivotetaan tervetulleeksi, mutta naljailua pitää kestää. Äänet metsässä voimistuvat, kun ajomiehet lähestyvät passipaikkaa. Kuuluu toinen laukaus. Tällä kertaa lähempää. –Se oli ainakin meidän porukasta, Seppälä supattaa. Haavoittunut hirvi saattaa juosta adrenaliinin voimalla vielä monta sataa metriä, vaikka laukaus olisi ollut täydellinen. Seppälän radiopuhelimeen tulee viesti, että osunut on. Osa porukasta lähtee katsomaan, onko haavoittunut hirvi kaatunut lähistölle. Kuollut hirvisonni löytyy ryteiköstä. Porukka on innoissaan. –Se juoksi tuolta mua kohti, pelästyi ja teki siinä voltin. –Se tuli meidän takaa, juoksi tuhatta ja sataa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hirven kaatanutta Timo Kallionpäätä onnitellaan. Ruho avataan, ja eläimen sisäelimet vedetään ulos. Sitten hirvi vedetään kahdeksan miehen voimalla tielle ja auton lavalle. Metsästysvajalla eläin nyljetään. Lihat pilkotaan ja jaetaan parin päivän päästä. Sitten vain kohti seuraavaa kaatoa.