Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valkeakosken kirkko oli nuoruuteni kirkko ja jotain ainutlaatuista

Kesä, kuuma kesä Valkeakoskella, Vanajan pienessä saaressa perheen mökillä oli nostalginen ja siksi ikimuistoinen. Katselin nuoruuteni kotikaupunkia ihastuneena. Vesi virtasi kaupungin keskellä, niin kuin se aina oli virrannut. Musiikkijuhlien aikaan kävelin helteisenä sunnuntaina Apian uimarannalle. Matka tuntui paljon lyhyemmältä kuin kauan sitten. Lintupuistoa en enää löytänyt. Rantatie oli uskomattoman kaunis. Onnellisia ovat he, joiden koti on veden äärellä. Sitten katse etsiytyi vastarannalle. Valkeakosken kirkko kohosi hiljaisena ja ylväänä sulautuen tuttuun maisemaan. Ei ole ihme, että monet kirkot on aikojen saatossa rakennettu juuri vesistöjen varrelle. Pommisuojassa musisoimme ja teimme läksyjä Tänään voin sanoa, että Valkeakosken kirkko on ollut nuoruuteni kirkko ja sitä kautta ovi maailmanlaajuiseen kirkkoon. Lukiovuosina joukko oman ikäluokkani nuoria etsi tietänsä myös kirkkoon. Halusimme kokoontua yhteen, niin kuin nuoret ovat aina tehneet. Tänään en voi kuin ihmetellä seurakunnan avarakatseisia ja suvaitsevaisia työntekijöitä, jotka luottivat ja antoivat tilaa. Saimme kuin saimmekin nuorten kokoontumistilan kirkon pommisuojasta. Siellä me vietimme aikaa iltaisin, teimme joskus läksyjä. Pommisuojassa musisoitiin ja keskusteltiin syntyjä syviä. Kirjoitimme myös pari kirkkonäytelmää. Silloin tällöin valmistelimme myös nuorten kirkkohetken kirkon puolella, omalla joukolla. Kiinnostuin kirkosta avautuvasta maailmasta ja piipahdin aika usein yksinäni myös sunnuntain messussa. Urkuparvella ihmettelin kanttorin urkujen soittoa ja sitä, mitä alttarilla tapahtui. Kirkko oli minusta jotain aivan erityistä, sellaista, jota ei ollut missään muualla. Samaa ihmettelen yhä edelleen. Kirkko on kulkenut mukana Kuva Valkeakosken kirkosta on kulkenut kaikki nämä vuodet mukanani, tietämättäni. Olin myöhemmin nuorisopappina Joensuussa, Pielisensuun kirkossa, useita vuosia. Myös Pielisensuun kirkko on arkkitehti Veikko Larkaksen suunnittelema ja siksi niin tutunoloinen. Viime vuosina seurakunnan tavoitteena on ollut jumalanpalveluselämän kehittäminen ja vahvistaminen seurakunnan kaiken toiminnan perustana. Kirkkotila on tullut tutuksi kaikenikäisille, aamusta iltaan. Erityisesti lapset ja nuoret ovat löytäneet omat polkunsa kirkonmäelle. Kirkko on kohtaamisen keskuksena yhä ainutlaatuinen. Se on tila itsen, toisen ja Pyhän kohtaamiseen. Kirkko on rakennettu kestämään sukupolvelta toiselle Kertomus kirkosta jatkuu. Nykyisen kotiseurakuntani, Vaara-Karjalan, pieni rajaseutukirkko on myös arkkitehti Larkaksen piirtämä. Kirkko kaipaa tällä hetkellä kipeästi maalia seiniinsä ja muutakin remonttia. Muutaman kymmenen hengen kylällä on tärkeätä, että kirkot säilyvät. Samalla kylällä on myös ortodoksinen kirkko. Molemmilla kirkoilla on oma korvaamaton tehtävänsä. Pidämme kirkoista huolta. Palaan vielä Valkeakosken kirkon pihamaalle. Tämä kirkko, kuten kaikki kirkot, on muistomerkki rakentajiensa unelmille. Kirkko on rakennettu kestämään sukupolvesta sukupolveen. Kirkko on majakka, se näyttää suuntaa myrskyssä ja tyvenessä pursien lukumäärästä riippumatta. Majakan valossa voi nähdä elämää uusin silmin.