Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mikä on totuus Rapolan linnavuoresta? Kirjailija antaa harjun historiasta oman tulkintansa – ja se ei noudata tunnettua teoriaa

Esihistoria on sikäli mielenkiintoista, että sen puitteissa voi spekuloida aihetta loputtomiin. Kirjailijalle se on varsinainen kultakaivos. Kun kirjoitettua aineistoa ei juuri ole, voi pohjautua vain arkeologisiin seikkoihin ja niiden perusteella kehitellä tarinoita. Kirjailija Risto Isomäki on kirjoittanut monen eri lajityypin teoksia. On tietokirjoja, scifiä, romaaneja, dystopioita, kasvihuoneilmiöstä puhuminen ja nyt viimeksi suomalaisuuden esihistoriaan pohjautuva kertomuskokoelma Viiden meren kansa . Tulkinta Rapolan menneisyydelle Erityisesti teoksen kuudes luku Paholaisen tyttäret keskittyy linnavuoriin ja niiden kuvitteelliseen historiaan. Rapola, eli tawastialaisten Pyhä vuori, on paikka, jossa hämäläiset viettävät siveettömiä hedelmällisyysjuhlia, ainakin paavin mukaan. Jälkisanoissa Isomäki antaa oman tulkintansa Rapolan menneisyydelle. Virallisen tulkinnan mukaan miesvoimaa koottiin laajoilta alueilta puolustamaan isoa keskuslinnoitusta kuten Rapolaa. Isomäen mukaan ajatus maakunnallisista keskuslinnoista tuntuu väkisin väännetyltä. Keskuslinna-ajatus näytti teoksen mukaan syntyneen aikana, jolloin suomalaisten oli tärkeätä uskotella itselleen, että valtiollinen kehitys oli myös Suomessa edennyt ainakin maakuntien kokoisten kuningaskuntien tasolle jo ennen ristiretkeläisten tuloa. Esimerkiksi Hämeen alueella on kallioita, jotka ovat melkein valmiita luonnonlinnoituksia. Siksi Isomäki ihmetteleekin, miksi ihmiset olisivat yrittäneet väkisin pakkautua huonompiin ja vaikeimmin puolustettaviin keskuslinnoituksiin kuten Sääksmäen Rapolaan. Kelvoton sotilaallinen linnoitus Rapolassa testattiin muutama vuosi sitten merkkitulia linnavuorelta toiselle. Niillä virallisen historiankirjoituksen mukaan viestittiin vihollisen lähestymisestä. Isomäen mukaan merkkitulien ja -savujen havaitseminen viittä kilometriä kauempaa on ollut ainakin kesällä yllättävän vaikeaa. Myös suuren väkimäärän kerääminen samaan paikkaan olisi Isomäen mukaan vaikeuttanut ihmisten ruokkimista ja juottamista. Pitkää piiritystä vastaan linnoituksessa olisi pitänyt olla valtava määrä ruokaa ja vettä. Väen keskittäminen suuriin keskuslinnoituksiin olisi levittänyt myös tehokkaasti kulkutauteja. Rapolaa Isomäki pitää kelvottomana sotilaalliseksi linnoitukseksi. Vaikka Rapolan jyrkissä kohdissa olisi ollut helppo puolustaa linnavuorta, miksi vihollinen olisi houkuteltu hyökkäämään juuri niiltä kohdin. Esinelöydötkään eivät Isomäen mukaan tue ajatusta Rapolasta hämäläisten viikinki- ja ristiretkiaikaisena keskuslinnoituksena. Kun samanikäisistä muinaislinnoista on löydetty suppealta kaivausalueelta tuhansia metalliesineitä, on Rapolan alueelta tehty vain kaksi esinelöytöä. Toinen on pieni, taotun rautavartaan pätkä ja kaksi karkeatekoista saviastian palaa. Onko Rapola ollut keskuslinnoitus? Isomäki kysyykin, onko Rapola tosiaan voinut olla hämäläisten rautakautinen keskuslinnoitus, kuten on tähän mennessä oletettu. Isomäki olettaa myös, että Rapola voisi olla suomalaisen megaliittikulttuurin alkuperäinen arkkipiispankirkko, joka on jätinkirkkoja vanhempi seremoniakeskus. Isomäki herättelee ajatuksia Rapolasta eri tavalla kuin historiantutkimus. Metallisten esinelöytöjen pieni määrä selittyisi paikan kivikautisella alkuperällä. Lopulta Isomäki toteaa, että kaikki hänen tulkintansa Rapolasta ovat pelkkää spekulaatiota ja että hän on innostunut aiheesta liikaa. Toki Rapola on herättänyt ajatuksia ja laittanut mielikuvituksen liikkeelle. Virallinen Rapola-tutkimus on kuitenkin ollut jäissä vuosikymmeniä verrattuna monen muun linnavuoren ympäristöön.