Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvio: "Mä vedän Alzheimeria turpaan" – Näytelmä käsittelee muistisairautta läheisen silmin

" Isoäiti. Sä kasvatit musta supersankarin. Mä tulen ja parannan sut" Parhaassa työiässä oleva Sanna ei halua uskoa, että muistisairaus yrittää nujertaa isoäidin. Sanna päättää taistella vastaan ja ryhtyä läheisensä valmentajaksi. Isoäitinsä kasvattama Sanna pukee punaiset nyrkkeilyhanskat käsiinsä ja aloittaa treenit Alzheimeria vastaan. Mikä päivä tänään on? Montako sormea näet? Kuka on Suomen presidentti? Sanna vuoraa isoäidin seinät muistitauluilla ja kokeilee myös musiikin virkistävää vaikutusta. Oikeat vastaukset kannustavat jatkamaan, mutta totuus on väistämättä edessä. Vastaukset ovat vääriä tai niitä ei tule. Apatia valtaa isoäidin, eikä häntä edes huvita yrittää. Supersanna ei jaksa ymmärtää lamaannusta, vaan syyttää ja huutaa, yrittää pakolla saada isoäidin ryhdistäytymään. Ja pyytää lopuksi anteeksi. Katsojalla on pala kurkussa: tuo voisin olla minä. Aina ei jaksa käyttäytyä ja ymmärtää, kun muistisairaus kiristää otettaan ja muuttaa läheisen vähitellen joksikin muuksi kuin hän on ollut. Hylätty tyttö ei luovuta Haetaan muuttoapua! -monologinäytelmä on tärkeän aiheen äärellä. Muistisairaiden määrä kasvaa väestön ikääntymisen myötä, ja lähes kaikilla on lähipiirissään joku, jolle muisti tekee tepposet. Kokemusten jakamiselle ja vertaustuelle on kova tarve. Näytelmässä on kaksi voimahahmoa: omat lapset ja yhden lapsenlapsen kasvattanut vahva isoäiti sekä vanhempiensa hylkäämä pojantytär, joka odottaa turhaan isäänsä syntymäpäiville. Hylkäämisen kokemus ja hyväksynnän hakeminen on tarinassa vähintään yhtä keskeistä kuin taistelu muistisairautta vastaan. Päähahmo on eittämättä Sanna. Isoäiti on kasvattanut tytön supersankariksi, eikä Sanna halua luovuttaa taistelua, on sitten kyse koulutuspaikan hakemisesta tai isoäidin muistisairaudesta. Luovuttamisen hetki saa sydämen särkymään, mutta se on samalla näytelmän kaunein ja herkin hetki. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Yleisö saa hoivaa Näytelmän idea on peräisin Sanna Ristaniemeltä , jonka isoäiti sairastui muistisairauteen. Näytelmäksi kokemukset on käsikirjoittanut hänen puolisonsa Veli-Pekka Ristaniemi . Mukana on siis vahvasti omaelämäkerrallisia aineksia, mutta myös fiktiota, esimerkiksi hylätyn lapsen kohtalo. Ristaniemi on ison haasteen edessä, kun hän muuntautuu kolmeksi hahmoksi, Supersannaksi, isoäidiksi ja vielä John Lennoniksi, jolla on tärkeä rooli Sannan elämässä. Sanna Ristaniemi on muuntautumiskykyinen, ja hänen lavatyöskentelyssään on sekä hengästyttävää vimmaa ja energiaa että hiljaista läsnäoloa. Hän luo uskottavia henkilökuvia, ja eläytyy ilmeikkäästi niin 12-vuotiaan kuin seniori-ikäisen hahmoihin. Esityksen tuo entistä lähemmäksi se, että yleisö otetaan mukaan. Katsojajoukko saa olla isoäidin roolissa, jota Supersanna hoitaa. Katsojilta mitataan verenpainetta, annetaan lääkeannoksia ja vaippoja tai peitellään unipeittoon. Pidin ohjauksen rytmistä ja vauhdista, joka tosin oli kovempi kuin osasin aiheen perusteella odottaa. Välillä tunnemylly tuntui pyörivän liian isoilla kierroksilla, mutta juuri kun alkoi tuntua painostavalta, vastapainoksi tarjottiin hengähdystaukoja. Noinhan se menee oikeassakin elämässä. Tunnemyrsky on luonnollista, on sitten kyse hylätyksi tulemisesta tai läheisen sairastumisesta. Lisäpisteitä tulee musiikista, puvustuksesta ja tarpeistosta, jotka tukivat tarinan tunnelmaa. Haetaan muuttoapua! on tärkeä esitys, jossa riittää pureskeltavaa. Arvio on kirjoitettu 10.10. olleen ennakkonäytöksen perusteella. Monologiesitys, joka kertoo kolmesta supersankarista, muuttamisesta, voimavaroista ja muistamisen vaikeudesta. Käsikirjoitus ja ohjaus Veli-Pekka Ristaniemi. Rooleissa Sanna Ristaniemi Tuottanut Ritvalalaiset kollektiivi Ensi-ilta 10.10.2018. Esityksiä 10.11. asti Valkeakosken kaupunginteatterin pieni näyttämö Vilho