Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Koskilaiset

Kun Emil Wikström lähti ryyppyreissulle Helsinkiin, hän lähetti rouvalleen terveiset postikortilla ja unohtui matkaan pariksi viikoksi – Taiteilijaelämään kuului juomista, juhlia ja spiritismiä

–Ei ole totta. Minä juon mitä vain ja minä juon paljon. En minä mikään juoppo ole, mutta minä juon paljon. Tarinan mukaan näin kommentoi tyrmistynyt kapellimestari Armas Järnefelt väitteeseen, jonka mukaan hän olisi maitomiehiä. Järnefeltin heitto kuvastaa hyvin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taiteilijaelämää. Illat olivat kosteita ja saattoivat venähtää parin viikon mittaisiksi putkiksi. Järnefeltin kommentti on yksi niistä alkoholin siivittämistä tarinoista, joita on koottu Visavuoren uuteen näyttelyyn. Näyttelyn nimi kertoo, mistä on kyse: Yhden asian liike – Viinanhuuruinen näyttely. Museonjohtaja Pälvi Myllylä k ertoo, että näyttely sai alkunsa, kun museolla alettiin koota yhteen Kari Suomalaisen alkoholipolitiikkaa kommentoivia pilapiirroksia. –Tajusin, että hyvänen aika, Emil Wikströmin ajoiltahan on vaikka kuinka paljon tarinoita. Sieltä avautui varsinainen arkisto, josta teema lähti laajenemaan. 1800-luvun taiteilijaelämähän oli ihan posketonta. Wikströmit tunsivat suuren osan suomalaisista taiteilijoista, joten heidän kotonaan vietettiin usein illanistujaisia. Viinikellarista löytyi juomaa joka lähtöön. Emil Wikström oli Pariisissa asuessaan oppinut taiteilijaelämän tavat. Ensimmäisenä Pariisin-talvenaan hän asui pienessä kuuden neliön ullakkokopperossa yhdessä Akseli Gallen-Kallelan – tuolloin vielä Axel Gallén –kanssa. Vaikka taiteilijaopiskelijat olivat rutiköyhiä, juhlat olivat riehakkaita. Joskus illanistujaisissa harrastettiin spiritismiä 1800-luvun lopun muodin mukaisesti Railakkaista opiskeluajoistaan huolimatta Wikström oli melko kunnollinen. Visavuoressa ei arkisin juotu edes viiniä. Saunan jälkeen Emil Wikström saattoi sekoittaa itselleen kevyen grogin. Matkoilla ja taiteilijaystäviä tavatessa viina sen sijaan virtasi. Usein taiteilijat istuivat iltaa Helsingin Kämpissä, Kappelissa tai ravintola Kaisaniemessä. Joskus reissu venähti parin viikon mittaiseksi. Kerrankin Emil lähetti Alice -vaimolleen Visavuoreen kortin Espnaladin Kappelista. Hän ilmoitti viettävänsä kavereidensa kanssa iltaa. Jatkopaikasta ei vielä ollut selvyyttä. Visavuoren alkoholinäyttelyn toinen puoli näyttäytyy Kari Suomalaisen pilapiirroksissa. Suomalainen kommentoi aikoinaan ahkerasti maan alkoholipolitiikkaa. Kaikenlainen holhous ja suitsiminen ärsytti häntä kovasti. Alkoholin säännöstely sai Suomalaiselta aimo osan irvailua, mutta nykyään monet hänen piirroksistaan omistaa Alko, jolta osa töistä on nyt lainassa Visavuoressa. Pilapiirroksissa seikkailevat tutut kodittomat juopot, Arska ja Kustu. Myllylä huomauttaa, että heidät Kari Suomalainen piirsi aina hyvin kunnioittavasti. –Karin piirroksissa Arska ja Kustu eivät koskaan menetä ihmisarvoaan ja ylpeyttään eivätkä olleet raukkoja. Verbaalisesti nämä piirrokset kuuluvat kaikkein sukkelimpiin. Vaikka näyttelyssä alkoholia ja ryyppyjuttuja käsitellään melko kepeästi, Myllylä toteaa, että aihe voi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Teema voi olla ahdistava, minkä vuoksi vieraille kerrotaan, millaisesta näyttelystä on kyse. –Tietenkään emme kehota ketään ryyppäämään, vaikka aihetta käsitelläänkin kepeästi. Teema kuitenkin kumpuaa aineistostamme, ja tarinat ovat osa kulttuurihistoriaa.