Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Jos kirkon kohtalo nousee pintaan, voi äänestysprosenttikin nousta viime vaaleista

Seurakuntavaalien keskusteluissa saattaa nousta esiin kolme asiaa: nuorten kiinnostus seurakuntavaaleihin ja sen luottamustehtäviin, evankelis-luterilaisen kirkon opetus sekä ehkä meillä vielä Valkeakosken kirkon kohtalo. Jos kirkon kohtalo nousee pintaan, voi äänestysprosenttikin nousta viime vaaleista (13,8 %). Kirkkohallituksen kanta purkuun saattaa olla tiedossa sen kokouksen 23.10. jälkeen. Pitäisi tapahtua uskomatonta, jotta uusi valtuusto kajoaisi edeltäjänsä päätökseen. Kirkon korjaamista kannattaa (29.9.) adressit.com -nettisivustolla 224 koskilaista. Rakennusalan asiantuntija, kahdeksan vuotta seurakunnan kiinteistöryhmässä vaikuttanut DI Juha Lehtonen ei kannata purkamista. Hän pitää korjauksen kustannuslaskelmia ylimitoitettuina. Sunnuntain jumalanpalveluksissa käy noin 30 henkeä, jopa allekin. Juhlapyhinä heitä on enemmän. Kirkko on eri syistä monille enemmän kuin rakennus. Katolisille kirkkotila on pyhä, varmaan useille luterilaisillekin. Euroopassa uljaimpien kirkkojen käyttö painottuu turismiin. Miten nuoret saadaan uurnille? Tosi merkittävä asia maallistuvassa kirkossamme on, miten saisimme nuoret 16-vuotiaista alkaen äänestämään. Seurakuntien tulevaisuushan on juuri heissä. Oppilaitoksetkin voinevat kannustaa nuoria uurnille. Onhan äänestämään tottuminen osa kansalaiskasvatusta. Niillä Sääksmäen seurakunnan äänioikeutetuilla, erityisesti nuorilla, jotka eivät ole vielä äänestäneet seurakuntavaaleissa, olisi nyt valta vaikuttaa jopa ratkaisevasti siihen, keitä valtuustoon valitaan. Huolestuttavinta taitaa olla se, jos asia ei mitenkään kiinnosta. Mitä nuoret sitten odottavat seurakunnalta? Rippikoululla, erilaisilla leireillä ja kerhoilla, liikunnalla ja musiikilla sekä kokemuksilla osallisuudesta on merkitystä. Entäpä jos nuoret osoittavatkin omaehtoisesti tarvitsevansa seurakuntaa! Olisihan se ajassamme pysähdyttävää. Enemmän yhteisöllisyyttä Vuonna 2017 erosi Sääksmäen seurakunnasta 252. Se on paljon. Kirkosta eroaminen, paradoksaalista kyllä, on osin rinnakkaisilmiö hyvinvoinnin kasvun kanssa. Virta tulisi kääntää kirkon suuntaan. Tarjolla tulisi olla enemmän osallistumista, yhteisöllisyyttä ja omakohtaisuutta. Kuka sanoikaan, että kirkolla on maailman paras tuote, mutta huonoin markkinointi? Onko Raamattu enää opin, opetuksen ja toiminnan ylin ohje (vrt. Lutherin opetus) vai valtaavatko yleisen mielipiteen katsomukselliset ”perinnäissäännöt” alaa? Kirkkolain mukaanhan ”kirkko tunnustaa uskoa.” Luterilaisuudessa se perustuu Raamattuun. Vastikään eläköitynyt Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori, luterilaisen reformaation tutkija Kaarlo Arffman toteaa näin: ”Kirkkomme on mukautunut modernin maailman aatteisiin.” Huolestuttaako tämä puhe ketään? Opilliset asiat eivät kuulu kirkkovaltuustoille, joiden tehtävä on luoda hyvät edellytykset toiminnalle. Tehtävät liittyvät mm. talouteen, omaisuuteen ja työntekijöiden vaaleihin. Vapaaehtoistyölle olisi yllin kyllin tilaa, jos vain mieli on lähteä lähimmäisten rinnalle.