Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Alussa jännitin, että miten pärjään" – Kolmivuorotyössä käyvä neljän lapsen äiti Jaana Leppikangas hurahti tanssiin ja opiskelee sitä nyt viidellä kurssilla viikoittain

–Alussa jännitin, että miten pärjään balettitunneilla. Äkkiä kuitenkin huomasin, että muut opiskelijat ja opettaja ovat äärimmäisen mukavia. Innostuin porukassa. Hurahdin nopeasti ja uskaltauduin muihinkin tanssilajeihin, maanantaina Valkeakoski-opiston Vuoden aikuisopiskelijana palkittu Jaana Leppikangas kertoo. Jaana Leppikangas on 40-vuotias neljän lapsen äiti Valkeakosken Lintulasta. Runsaslukuisen perheen arjen pyörittäminen ja kolmivuorotyö Hämeenlinnassa laboratoriohoitajana vievät suuren osan Leppikankaan ajasta. Etenkin työ voi olla toisinaan rankkaa, mutta tanssiharrastus Valkeakoski-opistolla on vastapaino arjen kiireille. –Tanssin parissa ei voi murehtia työasioita. Se on henkisen rauhoittumisen hetki. Jos tanssitunnilla ei keskity tanssiin, niin siinähän on välittömästi nenällään, Leppikangas sanoo nauraen. –Se on tosin myös kovaa treeniä. Sitä ei kuitenkaan huomaa mahtavassa ryhmässä. Pitäähän sen tuntua hyvältä, että sitä jaksaa tehdä. Yövuoroputken jälkeen tuntuu joskus, etten pääse ylös, mutta tanssitunneilleni jaksan aina lopulta lähteä. Henki tunneilla on aina huipussa. Palo oppia Leppikangas kertoo kuulleensa mentaalivalmennuksessa, että jos käy oikein ylikierroksilla ja stressaa, pitäisi hakeutua erityisesti esittävän taiteen pariin. –Nautin tanssin kurinalaisuudesta, kun pitää osata liikkeet ja sarjat, mutta sitä kuitenkin pääsee tekemään musiikin mukana. Musiikki vie ja pienet onnistumiset tuntuvat todella hyvältä, vaikka hiki virtaa ja lihakset kipeytyvät, Leppikangas kertoo. Aiempaa taustaa Leppikankaalla ei tanssiharrastuksesta ollut ennen Valkeakoski-opiston kursseja. Perheen asuessa Kangasalla hän oli kokeillut aikuisbalettia ja halusi jatkaa kokeilua myös Valkeakoskella. –Huomasin, että täälläkin on aikuisbalettiryhmä, niin uskaltauduin sitten mukaan aika heppoisin perustein. Luonteelleni sopii, että on tietyssä kellonajassa tietty ohjattu asia. Siten tulee mentyä paikalle. Ryhmissämme on ihana käydä. Meitä on kaikenlaisia ihmisiä 16-60-vuotiaiden välillä, mutta meitä yhdistää palo oppia tanssisarjat tai saada balettiliikkeet tehtyä kauniisti, Leppikangas kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Jotain pohjaa on hyvä olla, ennen kuin liittyy mukaan jatkoryhmiin. Ydinryhmä on ollut tunneilla jo vuosikausia, mutta porukkaan pääsee hyvin mukaan. Valkeakoski-opisto tarjoaa alkeiskurssit ja liudan eri tanssitunteja, niin ehdottomasti suosittelen uskaltautumaan mukaan vaikka ihan ummikkona. Kaiken tasoisille löytyy jotain ja kaikki saman katon alla. Leppikangas on käynyt kokeilemassa tanssia myös muilla opistoilla, mutta kehuu Valkeakoski-opiston eroavan opetuksen tasossa. –Täällä on ammattiopettaja, joka opettaa kahta tytärtäni ja meitä aikuisia. Hän tietää, mitä tekee, ja jaksaa kanssamme. Opettajalla on iso rooli tunneilla. Hän luo tunnelman ja ammattiopettajana kohtelee aikuisia aikuisina. Hän vaatii oppimista, mutta ei toki mitään jalan nostoa korvaan. Rakkaudesta lajiin Vuoden aikuisopiskelijan palkinnon Leppikankaalle toi aktiivinen osallistuminen tunneille ja taito järjestää kiireinen arki tanssiopintojen ympärille. –Myös kolme neljästä lapsestani harrastaa ahkerasti opistolla. Heitäkin kuskaan ja toimin huoltojoukoissa. Olen myös saanut hehkuttaa tanssia niin paljon, että muutamat kollegatkin ovat harrastuksen aloittaneet. –Rakkaudesta lajiin tätä jaksaa harrastaa. Lukuvuosi tuntuu aina niin lyhyeltä, että sitä haluaisi vain jatkaa. Meillä on hauskaa ja keväällä on harmi, kun tunnit päättyvät. Ehdottomasti tulen vielä kymmenen vuodenkin päästä käymään kursseilla. En näe enää elämääni ilman tanssia. Tanssi jatkuu niin kauan kuin pystyn tanssimaan – ja sittenkin tanssitaan rollaattorin kanssa.