Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Greentech Center on ollut monelle henkireikä – Miten meille käy, kun se lopettaa?

Niin minä mieleni pahoitin, kun luin Valkeakosken Sanomista (19.9.), että Sininauhan kierrätyskeskus, nykyinen Greentech Center vanhalla postitalolla sulkee ovensa vuoden lopussa. Tuli heti mieleen, etteivät kaivinkoneet ja kuorma-autot ole vielä ehtineet poistua töppäreen ääreltä, kun köyhää kansaa ruvetaan laittaa kyykkyyn. Tuleehan se mokoma, tällä hetkellä turha projekti kalliiksi. Ei ole enää varaa osallistua köyhien auttamiseen. Greentech on ollut monelle työllistäjä ja vähävaraisille pelastus tässä kaupungissa: meille pienellä eläkkeellä eläville, kotia perustaville nuorille ja sairaille, joiden lääkekustannukset vievät ison osan eläkkeestä. Moni on saanut täältä päivän ruuan sekä vaatteet ja kengät. Esimerkiksi minä, lapseni ja vielä lapsenlapseni olemme saaneet muun muassa ruokaa, kunnollisia vaatteita, vaunut ja rattaat, suksia ja monoja, kenkiä, astioita ja leluja. Pyydän nyt, kun asia tuli julkiseksi, päättäjiä kertomaan, mistä vuodenvaihteen jälkeen saamme näitä ilmaiseksi, jos ei ole rahaa niitä ostaa. Tai nimellishinnalla, joka on tämän paikan tuotteissa ollut? On ajateltu ihmistä! Päättäjät tervemenoa katsomaan itse tätä ainutlaatuista paikkaa siellä vanhalla postitalolla: kuinka sydämestään nämä ihmiset siellä tekevät arvokasta työtä puoli-ilmaiseksi. Myös minulle eläkeläiselle tämä on ollut henkireikä. Aamusella siellä odotellessani oven avaamista saan "aamuparlamentissa" vertaistukea suruihin ja iloihinkin. Huumorilla jaksaa taas päivän haasteet. Tämän paikan avulla olemme jaksaneet uskoa vielä huomiseenkin, kun odottelemme iloisen ja sydämellisen ihmisen oven avausta. Hän on tehnyt pyyteetöntä ja tärkeää työtä, jotta saamme ison avun päivän pärjäämiseen. Meille se on paljon, ja meitä on paljon. Kirkkokin aiotaan purkaa ja seinien sijaan ajatellaan ihmisiä, mikä on todella järkevää. Jos kaupungin päättäjillä ei ole tarpeeksi tietotaitoa tai halua auttaa köyhää kansaa, heitän pallon seurakunnalle, joka on kiitollisuudella paljon auttanutkin. Nyt jos Sininauhalle laitetaan monon kuva johonkin, toivomme jonkun meitä auttavan. Olemme kunnon väkeä ja elämän työmme kovalla tehneitä, elämän alussa olevia ja kärryille pyrkiviä, sairauksien ja suurien lääkekulujen kanssa kamppailevia, yksinhuoltajia ja vähävaraisia sekä pienellä eläkkeellä ja takuueläkkeellä eläviä. Toivon, että jaksan vielä uskoa huomiseen. Onko tämä sittenkään mansikkapaikka?