Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Syksyisen linturetken saldo oli 63 lintulajia – ja yksi vikkelä nisäkäs

Vuosien ajan olemme ystävien kanssa kiertäneet syyskuun ensimmäisenä viikonvaihteena perinteisellä linturetkellä. Näin tänäkin vuonna. Kun ryhmämme oli kasassa perjantai-iltapäivällä kello seitsemäntoista, lähdimme etsimään seutukunnan maastokohteilta mahdollisimman monta lintulajia. Aikaa olisi vuorokausi. Retken ensimmäisen etapin pysähdyskohteena oli Mallasselän Leppälän ranta. Rannan läheisellä karikolla oli kaksi merimetsoa, ja kohta vedessä ollut kolmas lintu nousi noiden kahden seuraksi. Lahdella oli uimasillaan yksinäinen silkkiuikku. Vielä ennen paikalta lähtöä lajilistaan saatiin varis, harmaalokki ja lennossa oleva sepelkyyhky sekä Viranmaan puolella rantakivellä harmaahaikara. Tykölänjärvi oli seuraava kohde. Järvi aukeni ilta-auringon kelmeässä valossa eteemme noustuamme Tykölän tornin kolmen metrin korkeuksiin. Ensimmäinen havainto oli runsas vesilintujen määrä heti oikealla kaukana rantavedessä. Siltikin vain kuudenkolmatta nokikanaa ja muutama silkkiuikku. Västäräkkejä lensi samalla suunnalla ja kalalokki kellui keskellä järveä. Hiitiönkarilla torkkui yksinäinen metsähanhi rantakivellä ja tornin edustalla pyrähti leppäpensaasta toiseen ruokokerttunen. Lähtiessä pitkospuiden tuntumassa tiksutti punarinta ja metsäpolun tiaisparvesta saimme näkösälle pelkästään yhden talitiaisen ja läheisen sähkölinjan yli lensi närhi. Ajoimme Uskilantien kautta Huijaantielle jossa yhytimme kaksi harakkaa tepastelemassa keskellä tietä. Muuta ei sitten koko tämän koukkauksen aikana näkynyt, ja vasta Haukilan Koivukujalta sitten uusi laji pikkuvarpunen. Mälkiäistentien varren sähkölangalla muutama metsäkirvinen ja Haukilan kartanon ohitettuamme pellolla lepäili 19 aikuista ja kaksi nuorta laulujoutsenta. Kariniementien pellonlaiteelle majaili yksinäinen niittykirvinen ja kaukana naakka lensi pellon yllä kohti yömajoitusta. Vielä toki ehdimme ajamaan Kariniemen pihan ja komean pähkinälehdon läpi kulkevaa tietä Vanajanselän rantaan. Selkävedeltä uusina vain selkä- ja merilokki, metsän reunassa naputti käpytikka kävystä siemeniä kupunsa täytteeksi. Punatulkkupari lähti tieltä heti Kariniemestä poistuessamme ja pellolla menomatkalla tapaamiemme laulujoutsenten seuraan oli lyöttäytynyt korppi, jota joukahaiset suurella epäluulolla pitivät silmällä. Juuri kauniin punaisena laskevan auringon hävitessä taivaanrannan taa saimme Ritvalan Vastamäen alta uudeksi lajiksi tuulihaukan. Vatastentien risteyksessä istui pellon ylittävällä sähkökaapelilla kivitasku ja aivan Vatastentien alkupäässä lensi tämän päivän viimeinen laji räystäspääsky, sirvikkäitä pyydystellen. Kulosrastas lepuuttamassa Aamun lähdön aikaan, kun porukka oli taas kokonaisuudessaan paikalla, lauantain uudet lajit olivat punakylkirastas, sinitiainen ja mustarastas. Matkasimme sitten Mahlianmaan Kalatonlahden maisemoidulle teollisuuskaatopaikalle, josta tuloksena ainoastaan pajulintu, kurki ja peippo. Autolle kävellessä metsätiellä kuului lähipuista hömötiaisen nenäsointuinen kutsuääni. Matkasimme Tampereentien kautta Savijärventielle ja sieltä oikaisten Aittokalliontielle. Tällä osuudella kulorastas lepuutti siipiään puun oksalla. Kopolantielle tultua käännyimme kohti Nikkarinhankoa ja ennen Lempääläntietä saimme pääskyparvesta uutena lajina haarapääskyn. Metsäkansantiellä poikkesimme toisen kerran metsään ja kävelimme aina Nikkarinhangon Rooselin pellolle. Siellä sitten tapasimme useampia variksia paikalla, samoin muutamia närhiä ja pelkkien hippiäisten monikymmenpäinen parvi. Muutoin metsä oli lähestulkoon täysin autio linnuista. Metsäkansaa ennen taas tuulihaukka, keltasirkku uutena lajina, lisäksi jo kolmas kissa kulkemassa maastossa. Metsäkansan kirkon ohi ajoimme Lipontielle ja heti tien alussa eteläpuolen pellolla parveili lähes puolentuhatta kottaraista. Emme kuitenkaan alkaneet laskea parven oikeaa yksilömäärää, vaan jatkoimme kohti Lempäälää. Lipontien varrella ruokaili puolenkymmentä keltavästäräkkiä, isossa västäräkkiparvessa ja samalla pellolla lapinkirvinen. Ahtialanjärven komea lintutorni oli seuraava kohde, muutamia lajeja saimme järveltä ja lokkisaaresta: sinisorsa, tukkasotka, töyhtöhyyppä, suokukko, tylli, valkoviklo, telkkä, tavi, liro, haapana. Aikaisesta herätyksestä johtuen alkoi väsy iskeä, ja niin päädyimme siihen, että lähdimme kahville läheisen huoltoaseman kahvioon. Se virkisti huomattavasti. Uusia lajeja tuli enää harvakseltaan. Hakkarissa Tampereentien sillan alta yhytimme sentään pari kesykyyhkyä ja matka kohti Akaan Viialaa ja Toijalaa saattoi alkaa. Toijalan Kurjenkallion jäteasema-alueelta tapasimme viherpeipon ja yllättäen paikalle lensi myös kuuden yksilön tikliparvi. Toijalan kautta ajoimme Kurisjärven suuntaan ja eikö mitä, tiellä toikkaroi nuori fasaani.  Käyrälän tien varren pellolla päivysti parinsadan yksilön kurkiparvi. Metsä-Paavolantiellä pysähdyimme Lontilanjoen sillan pieleen, josta uutena lajina töyhtöhyyppien ja kottaraisten joukosta kapustarinta. Metsä-Paavolan tilan ulkorakennuksien tuntumassa vielä varpusia, pikkuvarpusia, tiklejä ja hemppo. Ajoimme metsätaipaleen kautta Tarttilan Sirkankulmalle, jossa Maaniityntien varrella kaksi pensastaskua päivysti peltokuusen latvuksessa. Täältä ajo Linnasiin, Linnasten läpi Munteentielle, jossa jo kaukaa näimme valkohäntäpeuran kirmaavan peltoa pitkin kohti moottoritietä. Otus ylitti Munteentien ja jatkoi peltoa pitkin Ukuran tilan pohjoispuolelta kulkevalle sähkölinjalle ja siitä metsään. Jutikkalantien varrella peippoparvi ja yksi uusi laji kun hernekerttu oli syömässä terttuseljan marjoja. Vielä paikalta liikkeelle lähtiessä yli lensi nuolihaukka, joka sitten nähtiin myös retken viimeisessä kohteessa Saarioisjärvellä. Lopputulos oli yhteensä 63 lajia, joka ei tällä kertaa yltänyt aiempien vuosien lukemiin.