Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kuka vaan voi pudota "kaninkoloon", sanoo valokuvaava tutkija-tietokirjailija

Omakotitalon etsintä Pirkanmaalta toi tietokirjailija ja tutkija Susanna Myllylän keväällä Valkeakosken asukkaaksi. Yksi Myllylän mielenkiinnon kohteista Valkeakoskella on Dragon Mining Oy:n Kaapelinkulmalle valmistelema kultakaivos. Myllylä on myös ympäristöpolitiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja kytkeytynyt siellä kaivostutkimuksen ryhmään. Aluetieteestä ja myös kauppatieteistä väitellyt Myllylä on pitkään tehnyt myös dokumentaarista valokuvausta. Hänen tuoreimpiin töihinsä kuuluu dokumentaarisen ja luovan ilmaisun yhdistävä valokuvaprojekti, jonka hän on nimennyt Rabbit Holeksi. Hän sanoo, että "kaninkoloon" voi pudota kuka tahansa. Aktiivisimmillaan ihminen joutuu opettelemaan toimijoiden ja viranomaisten kapulakieltä, paneutumaan monimutkaisiin lupa-, valitus- ja päätösprosesseihin ja käyttämään valtavasti asiaa yhteisten asioiden hoitoon. Kansalainen on pakon edestä tullut aktivistin asemaan, kun hän alkaa puolustaa perusoikeuksiaan ja kulttuuriympäristöään. Huolestunut mökkiläinen Myllylällä itsellään on mökki Teiskon puolella Paarlahdessa. Mökiltä 15 kilometrin päässä toimii Dragon Miningin Oriveden kultakaivos. Tutkija on huolissaan omasta mökkiympäristöstään ja ymmärtää myös Valkeakosken Kaapelinkulman kaivoksen virittämää ympäristöliikehdintää. Susanna Myllylän valokuvaprojektin Rabbit Hole kuvia on parhaillaan esillä Valokuvakeskus Nykyajassa Tampereella. Näyttelyn on tarkoitus lähteä kiertämään ympäri Suomea, Orivesi ja Valkeakoski mukaan lukien. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Myllylän näyttely on kantaaottava. Hän on ollut vihreiden ehdokkaana Tampereella, muttei sanojensa mukaan ole erityisesti pyrkimässä Valkeakoskella politiikkaan. Hänen mielestään monikansallisten kaivosyhtiöiden suomalaistenkin tytäryhtiöiden kaivosten ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset tulisi kuitenkin selvittää. Hänestä Valkeakosken Kaapelinkulman kultakaivoksestakin olisi tullut vaatia ympäristövaikutusten arviointi. –Voi olla, että tästä tulee verrokkitapaus, joka antaa suuntaviivoja tulevaisuuden vastaavissa tapauksissa Pirkanmaalla. Siksi on kiinnostavaa, miten tässä käy, miten viranomaiset ja myös kaupunki suhtautuvat. Myllylä on tehnyt tutkimusta kehittyvissä maissa. Projektien näkökulma on ollut useimmiten paikallisyhteisöjen ja ympäristöoikeudenmukaisuuden teemassa. Näyttelyn aihe pohjautuu Myllylän tutkimushankkeeseen, joka selvittää Dragon Mining Oy:n vastuukysymyksiä Orivedellä ja Valkeakoskella. Se on jatkoa hänen aiempaan tutkimusprojektiinsa. Se käsitteli suomalaisten selluntuotannon yritysten ja alkuperäiskansojen välisiä suhteita Brasiliassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaapelinkulman kaivosta vastustaviin valkeakoskelaisiin Myllylä on tutustunut jo ennen Valkeakoskelle muuttoaan. Yhdessä näyttelyn valokuvista erottuu nainen paperipinojen ja keramiikkaesineiden keskellä. Siitä voi tunnistaa kaapelinkulmalaisen ympäristöaktiivin. –Kuva ilmentää sitä, minkälaiseen pyöritykseen ihminen tällaisissa tilanteissa joutuu. Myllylä sanoo, että paikallisyhteisön on päästävä ikään kuin samalle taajuudelle viranomaisten ja yhtiön kanssa saadakseen näkemyksensä esitetyksi. Yksilötasolla tilanteesta kehkeytyy kasvava ja loputtomalta tuntuva prosessi, joka häiritsee yksilön tavallista elämää kohtuuttoman paljon. Ympäristöpolitiikassa puhe 'ilkeästä ongelmasta' Susanna Myllylä oli talvella läsnä Valkeakoskella Dragon Miningin kaivosta koskeneessa yleisötilaisuudessa. Hän jäi tyytymättömäksi tilaisuuden annista. Hän katsoo, että esimerkiksi kaivosvedet saattavat aiheuttaa ennakoimattomia riskitilanteita. –Ympäristöpolitiikassa puhutaan 'ilkeästä ongelmasta', jossa monitahoisesta tilanteesta muodostuu eskaloituva ja lopulta hallitsematon ongelmavyyhti – kuten esimerkiksi Terrafamen tapauksessa. Ennaltaehkäisyksi Kaapelinkulmankin tapaukseen Myllylä ehdottaa niin kutsuttua varovaisuusperiaatetta. Sen mukaan kaivoshankkeen vaikutukset pyritään arvioimaan perusteellisemmin ja laajemmin, siitäkin huolimatta, ettei ole saatavilla täyttä tieteellistä varmuutta. Susanna Myllylä on tutkinut myös 'kaupunkihiljaisuutta'. Se syntyy esimerkiksi siitä, että oletetaan, että viranomaiset huolehtivat tai joka tapauksessa joku muu tekee asioille jotakin. Myllylän mukaan nyt on käsillä aluehallinnon muutoksen aikakausi, missä vastuuta ympäristön tilasta ja seurannasta ollaan hivuttamassa kansalaisen harteille. Ympäristöpolitiikan opettajana ja tutkijana 90-luvun puolivälistä asti toiminut Myllylä on huomannut ympäristöasioiden nousseen yhteiskuntien marginaalista keskiöön. Hän on myös tutkinut ympäristöaktivismia eri maissa. Ympäristöaktivisti oppii yhdistelemään ilmiöitä, niiden paikallisia ja globaaleja kytkentöjä. Hän tuntee huolta maailman resurssien heikkenevästä tilasta. Tällöin lähiympäristö ja sen suojeleminen näyttäytyy entistäkin merkityksellisempänä.