Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Luonto: Tallominen ei lannista pieniä ja kestäviä kasveja

Kuka kumma on kävellyt kauniiden kukkien päällä? Vastaus: Sylvester Stallo ne! Aina silloin tällöin tulee mieleen tuo ”Puuta heinää -sarjan” pilapiirros, jota julkaistiin jossain aikakausilehdessä, lieneekö julkaistaan vieläkin? Joka tapauksessa polkujen ja teiden varsilla, sekä monilla nurmikentillä on kasveja, joita tallotaan jatkuvasti. Siitä huolimatta ne sinnittelevät keväästä syksyyn. Samalla ne valmistautuvat talven kylmyyteen, alkaakseen taas keväällä uuden kasvukauden noissa vaikeissa olosuhteissa kulkijoiden tallottavina. Niin vain nuo monet piha-, piennar- ja ketokasvit kestävät sinnikkäästi, vaikka niitä jatkuvasti kaltoin kohdellaan. Niiden yli kävellään, juostaan, ajetaan pyörillä, autoilla monenlaisilla muilla laitteilla, lukemattomia kertoja päivässä. Silti ne vain kestävät, säilyvät elinvoimaisina, vaikka usein koviakin kokeneena. Kypsyttävät siemenensä, jotka tarttuvat kulkijoiden jalkineisiin ajoneuvojen pyöriin ja saavat jalansijaa taas uusilla kohteilla, itävät ja jatkavat leviämistään, kestäviä kuin mitkä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Rautalehti lääkitsee Useimmat noista jalkoihimme jäävistä ovat tuntemattomia tavalliselle polkujen tallaajalle, mutta on sentään joitain jotka useimmat meistä tunnistavat. Piharatamo on yksi niistä. Vanhan kansan rautalehti, jolla on lääkinnällisiä vaikutuksia. Kun puhdistettu piharatamon lehti asetetaan haavalle, on haavan paraneminen nopeampaa kuin normaalisti. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka sain haavan ranteeseen niin että jänne oli näkyvissä. Haava ei oikein alkanut umpeutua. Kylään tuli iäkäs sukulaismies, joka kuuli asiasta, haki pihasta rautalehden ja se puhdistettuna asetettiin haavan päälle. Joidenkin päivien kuluttua haava oli umpeutunut. Nykyisin siitä on vain arpi muistona, silloin 1950-luvulla harvoin lähdettiin tuollaisen ”mitättömän” haavan vuoksi tikattavaksi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Kulutus johtaa kasvun kääpiöitymiseen Monet juuri pihakasveina tai ihmisasutuksen läheisyydessä olevista kasveista ovat olleet käytössä lääkinnällisinä yrtteinä. Pihatatar, pihasaunio, ketohanhikki ja punasolmukki ja useat muut ovat juuri näitä lääkeyrttejä, joita aikoinaan ja osin vieläkin jossain päin Eurooppaa käytetään lääkinnällisesti. Kasvustollisesti useimmat näistä polkujen ja piennarten kasveista ovat kookkaita, mutta joutuessaan jatkuvalle kulutukselle alttiiksi, ne kääpiöityvät kasvussaan, niin että niitä ei aina kovin äkkiä tunnista edes lajilleen. Toki jotkin näiden kulutuksesta kärsivien kohteiden kasveista ovat alkujaankin varsin pienikasvuisia. Edellä mainittu punasolmukki pienine violetinpunaisine kukkineen on kasvi, joka yllättävää kyllä harvoin huomataan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Lähes kaikkialla poluilla, teillä ja hiekkakenttien laiteella kasvava rentohaarikko värittömin kukin on myös huomaamaton, vaikkakin lähes kaikkialta löytyvä. Noiden kahden lisäksi tavataan näiltä kohteilta pienikokoisia ja pienikukkaisia kasveja. Näistä huomaamattomista ”kääpiöistä” varsin yleisenä viherjäsenruoho, jonka kukat ovat torvimaisia ja vain toista milliä halkaisijaltaan. Lisäksi lähes viherjäsenruohon näköinen ja sen lähisukulainen suppujäsenruoho löytyy näiltä kulutuksen piirissä olevilta alueilta, samoin joskus harvinaisena edellisiä paljolti muistuttava tulokaslaji ketotyräruoho. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Harva maapala jää hyödyntämättä Noiden edellisten joukkoon voidaan lisätä erilaiset apilat, varsinkin ”minikelta-apilaksi” joskus sanottu pikkuapila kasvaa usein tiheänä kasvustona kärry- ja pihateillä. Punasänkiötä tavataan harvakseltaan sivuteiden, jopa joskus pääteiden asfaltin reunassa. Lisäksi tulevat nuo kauniit silmäruohot, joista ketosilmäruoho lienee yleisimpiä. Näiden lisäksi savikat ja useat muut hiekkateiden ja –kenttien kasvit. Luetteloa voisi jatkaa pitemmällekin, mutta monien kasvien kulutuksen kestävyys alkaa heikentyä, ja siirrytään jo vähitellen niittyjen kasvistoon. Teiden ja polkujen kulutusta kestävät kasvit ovat aivan omassa sarjassaan, ne ovat selviytyjiä ja ilmaantuvat aina ensimmäisinä kohteille jossa kuljetaan paljon, eivätkä useat muut kasvit selviydy tallomisesta. Vain harva maapala jää näiltä kasveilta hyödyntämättä, aina paikalle kulkeutuu muutama siemen noista kuivien ketojen kasveista, jotka näin alkavat vallata aivan uuttakin maa-aluetta, usein aivan kuin huomaamatta.