Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kolumni: Rakkaudella merkitty

Olen kotiseuturakkaudella Koskiin merkitty. Mansikkapaikassa hapottaa vain Terveyskeskuksen pitkät jonot. Kun vihdoin pääsen lääkäriin, olen unohtanut miksi tulin. Lääkärin kysyessä, että no, mikäs vaivaa, täytyy todeta, että sinähän tässä lääkäri olet. Ei kiristä kirkko, ei ahista töppäre. Koiton kulmilla on mukava morjestella tuntemattomia, kun tietää niiden vielä yöllä miettivän, että kuka se kaheli oikein oli? Vertaileva elämäntapa on moottoritie helvettiin. Vertaillen muistamme, että Akaassa on epätoivon risteys Kurjenkalliolla. Vaihtoehtoina vain Viiala tai Toijala. Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Menet sinne tahi tänne, niin aina asuu raaka ja sivistymätön, mutta siitä huolimatta, epärehellinen kansa. Kateellisia koskilaisia on, uskokaa tai älkää, kaksi. He kyselevät toisiltaan, että miksi se Paavilainen tekee kesäteatteriin tuollaista höttöä vuodesta toiseen? Makuasia, mutta mielestäni jotakin on tehty oikein, kun Suomen kaunein katsomo täyttyy suvesta suveen. Hämeenlinnassa ihan nauratti, kun hauskat huumorin kukat puhkesivat kahdessa koskilaispuussa. Puiden ei-niin-latinalaiset nimet olivat Kanerva ja Töyssy. Pyynikillä nauratti Vilpas, vaan Piepposkalla oli vakava rooli. Viikinsaaressa taas Aatamin ja vähän Eevankin paljaat pyllyt kumpusivat ihan hanurista. Olen luvannut itselleni, että jos Elvis, Acre Kari tai Olavi Virta konsertoivat, niin menen. Tallinnassa esiintyivät Olavi Virta ja Georg Ots. Jani Koskisen esittämä ”Yö kerran unhoa annoit” sai minut vajoamaan nostalgiseen nirvanaan, mutta kun Rainer Vilu tulkitsi ”Laps` olen köyhän, kauniin Karjalan”, niin johan Jääskin poika itki. Elokuussa aiomme vielä Suomenlinnaan katsomaan kuinka ”Yksi lentää yli käenpesän”. Saaren tutustuimme jo vuonna viiskytkuus, kun rokki oli uus. Olimme Suurkisoissa, vetäjänä Eino Yli-Outinen. Kaima treffasi nätin linnanneidon. Näytti, ettei mies tykännyt, kun huutelimme parin perään, että isä, älä jätä meitä, isä! Annostellaan koskilaislegendoja pieninä annoksina, kuten anopille arsenikkia. Etana-Eetu eteni kaupungin katuporukkaan. Sai etuliitteen, kun listi lapiolla etanan. Väitti sen seuranneen. Pomo kielsi pitämästä puupohjaisia kenkiä, juurtuvat. Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta