Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kansalliskirjailija ja kokoamattomasta lipastosta huumoria repivä naiskaksikko mahtuvat samaan teatteri-iltaan

Valkeakosken kesäteatteritarjonnasta voi tänä kesänä olla vilpittömän iloinen. Apialla menee ammattivoimin tehty musikaali suurelle yleisölle, ja sen rinnalle saadaan nyt kaksi pientä herkkupalaa Kauppilanmäen työväentaloon. Pisteitä ropisee jo pelkästään idyllisestä esityspaikasta. Kauppilanmäen teatteri-iltojen idea on tarjota yhden pitkän esityksen sijaan kaksi pienoisnäytelmää. Molemmat ovat kulttuurin monitoimimiehen Marko Itkosen käsialaa. Näytelmät ovat hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää Itkosen tavaramerkki: huumori. Myös ihmiskuvissa Itkonen on ollut tarkkanäköinen, ja teksti on napakkaa ja luontevaa. Mööpelin palikat on mittatilaustyö Mira Flinkmanille ja Pauliina Syrjälälle . Marko Itkonen on nimennyt sen farssiksi. Sitä se onkin, vaikka rytmissä on annos hämäläisyyttä. Kohellusta riittää, mutta katsoja ei hengästy. Mööpelin palikat pyörii kokoamista odottavan lipaston ympärillä. Hommassa ei edetä ohjeiden tavaamista pidemmällä, mutta siinä sivussa sattuu ja tapahtuu sitäkin enemmän. Enempää ei ole syytä paljastaa. Aihepiiri on selvästi näyttelijöille mieluinen, niin antaumuksella he sukeltavat rooleihin ja tapahtumiin. Näyttelijätyö on letkeää ja koko keho on hienosti mukana. Kyllä nämä naiset tietävät, miten yleisö kutitetaan nauramaan. Näytelmästä jäi sellainen jälkimaku, että parhaimmat herkut ja terävimmät huomiot arkielämästä tarjoiltiin ensimmäisen vartin aikana. Sen jälkeen vauhti kiihtyi, mutta sisältö muuttui ennalta-arvattavaksi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Kivi-näytelmä on Marko Itkosen ja näyttelijöiden täydellinen onnistuminen. Sen seurassa on hyvä olla, ja sitä haluaa ajatella myös monta päivää esityksen jälkeen. Idea on raikas. Se on pieni Aleksis Kiven elämäkerta, jota on väritetty mielikuvituksella. Kivi tapaa henkilöitä, jotka myöhemmin siirtyvät hänen teksteihinsä. Mukana ovat muun muassa Nummisuutareiden Mikko Vilkastus, Kihlauksen Aapeli ja Seitsemän veljeksen Venla. Ennen kaikkea kyse on unelman toteuttamisesta. Kivellä on intohimo kirjoittamiseen ja tarinoihin, ja niistä hän pitää kiinni ympäristön paineista ja olosuhteista huolimatta. Vaikka Aleksis Kiven elämä antaisi mahdollisuuden synkistelyyn, Itkosen näytelmässä on lämmintä huumoria, sitä samaa kuin Kiven teksteissä. Tapahtuma-aikaan 1800-luvun puoliväliin sopivat niin esityspaikka kuin Sanni Tammisen onnistunut puvustus. Erityisen viehättävää on se, että näytelmässä on säilynyt Aleksis Kiven kauniina soljuva kieli ja humoristiset ilmaisut. Janne Kulosaari on täydellinen valinta Kiven rooliin, ja hän lunastaa kaikki odotukset. Hän on rakentanut roolinsa huolellisesti verkkaiseksi, ehkä jopa ujoksi ja araksi, mutta silti intensiiviseksi ja tarkkanäköisyydessään vertaansa vailla olevaksi tarinankertojaksi. Lauri Heinonen on veikeä Mikko Vilkastus, ja urakoi taitavasti viisi muutakin hahmoa. Vaikka naisten osuus on Kiven teksteissä melko vaatimaton, Ulla Huoviala-Kääpä ja Mira Flinkman onnistuvat rakentamaan kiinnostavia hahmoja. Itse pidin etenkin Flinkmanin Charlotte Raasta ja Huoviala-Kääpän hyväntekijästä. Kuten jo sanoin, kahden pienoisnäytelmän yhdistäminen on hyvä ajatus. Siinä on kuitenkin riskinsä. Kivi on niin hurmaava, että se jättää Mööpelin palikat varjoonsa. Varmasti löytyy myös hyvä joukko katsojia, jotka laittavat naisenergisen farssin ykköseksi. Kauppilanmäen teatteri-illoissa esitetään kaksi uutta pienoisnäytelmää: Mööpelin palikat ja Kivi. Näytelmät on kirjoittanut ja ohjannut Marko Itkonen. Näyttelijät:Mira Flinkman ja Pauliina Syrjälä / Mööpelin palikat. Janne Kulosaari, Lauri Heinonen, Ulla Huoviala-Kääpä, Mira Flinkman / Kivi. Puvustus: Sanni Tamminen. Esitykset: 1.8–23.8. Kauppilanmäen työväentalolla.