Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Luonto: Pyöräretkellä kuulee lintujen laulua ja näkee lupiineja ja perhosten leikkisää lentoa

Pyöräretkellä aamuvarhaisella mataroiden mieto tuoksu tuntuu siellä missä alkuperäiskasvusto on säästynyt lupiinin ylivallalta tai aikaiselta tienvarsiniitolta Tuuli ei ole ehtinyt vielä nousta ja yllättävän useiden lintulajien laulua kuuluu vielä, vaikka heinäkuu on ehtinyt jo yli puolenvälin. Harjurinteen alanteella mekastaa vielä löyhästi yhdessä pysynyt korppipoikue. Entisen kyläkaupan kohdalla, sähkökaapelilla silputtaa yllättäen varpunen. Pitkin matkaa on kuulunut mustapääkertun kauniisti soljuva, kirkkaisiin huiluvihellyksiin kohoava laulu. Mustapääkertun säe kuuluukin niihin linnun ääniin, jotka jatkuvat siitä alkaen kun laji muutolta on palannut aina heinäkuun lopulle saakka. Muita heinäkuun laulajia on yllättävän useita, johtuneeko sitten linnuille otollisesta keväästä ja alkukesästä. Matkan varrella kuului lehtokerttu, punarinta, metsäkirvinen, muutamia punakylkirastaita ja pensaskerttu joka tienvarren sähkölangalla koetti päästä kahden edellä mainitun kerttulajin tasolle lavertelussaan. Mustarastaalla pesä puupinossa Metsäautotien varrella tulee muutama laulaja lisää. Tiltaltti helkyttää nimeään korkean kuusen latvuksessa, ja mäen notkelman pienessä, suurten kuusien muodostamassa saarekkeessa laulaa kirkasta säettään pontevasti peukaloinen. Tuon ”pikkumiehen” laulu on siksi kuuluvaa, että se kuuluu loistavasti jopa polkupyörän aiheuttaman rahinan läpi. Hakkuuaukean, niitä onkin nykyisin enenevästi teiden varsilla, reunassa on vielä pois kuljettamaton pino kuusenrunkoja. Lähestyessäni pinoa sieltä lähtee mustarastasnaaras ja lentää tien yli läheiseen näreikköön. Pinossa on mustarastaan pesä, jossa on vielä kaksi suurta poikasta. Ilmeisesti muutama poikanen on jo ehtinyt siivilleen ja maastoon. Paikalta on kuljetettu pois pääosa puista, ja ilmeisesti tämä osuus pinosta on jätetty juuri siksi, että puun kuljettaja on huomannut mustarastaan pesän ja jättänyt vielä tuon pinon osan paikalleen. Tämäkin pesä lienee joko uusintapesä tai ensimmäisen pesinnän jälkeen aloitettu toinen pesintä. Monta pesintää Monilla lintulajeilla on kesän aikana kaksi pesintää, vaikka ensimmäinen pesintä onnistuisikin. Ovat ilmeisesti päätyneet siihen, että eihän sitä yhteen poikueeseen jätetä. Muistan vuosia sitten seuranneeni pihapiirissä punakylkirastaan pesimistä. Pariskunta innostui toukokuun alusta kahden kuukauden aikana saattamaan maailmaan kolme pesällistä poikasia. Kun heinäkuu vaihtui elokuulle, lähtivät poikaset punakylkiparin kolmannesta pesueesta. Toki näin aika harvoin tapahtuu, mutta kuluneen kevään ja alkukesän lämpökausi on varmasti lisännyt lintujen halukkuutta toisen pesyeen aloittamiseen. Välkkyväsiipisiä sudenkorentoja Pyöräretki ei varsinaisesti alun alkaen ollut tarkoitettu linturetkeksi, ja matkalla tapahtuneet pysähdykset olivat osin lähinnä kasveihin ja perhosiin liittyviä. Kun aamu oli ehtinyt yhdeksännelle tunnille, alkoivat myös perhoset liikehtiä. Tosin myös tuuli oli herännyt ja paikoin oli perhosilla vaikeuksia lentämisessä, ainoastaan suojan puolella ne pystyivät lentämään säällisesti kukalta toiselle nauttimaan mesiannoksiaan. Metsänokiperhosia alkoi olla jo enemmin lennossa, samoin runsaasti toisen sukupolven lanttuperhosia. Lisäksi monia sudenkorentolajeja lensi välkkyvin siivin metsäautotien yllä, sini- ja ruskoukonkorentoja, ruskohukankorentoja sekä litteähukankorento kaukana lähimmistä vesiojista ja lammikoista. Nousin kylätien mäkeä kohteelle, jossa olen vuosittain käynyt katsomassa siellä kasvavaa kissanminttukasvustoa. Pettymys oli suuri. Vaikka tiesinkin olevani kukinnan suhteen myöhässä, niin harmitti kun kohteen oli lähes kokonaan vallannut tuo suomalaisten niin kovasti ihastelema lupiini. Tosin kissanminttu sinnitteli vielä, mutta lajin kasvusto oli huvennut lupiinin ylivallan vuoksi varsin mitättömäksi. Olihan siellä vielä muutamia kukassakin, tosin taitaa olla jokusen vuoden kuluttua entinen, kuten aiemmin Sääksmäen Voipaalan kohdalla kasvanut kissanminttukasvusto, joka jäi lopulta pyörätien alle. Pyöräretki venyi sitten yli nelituntiseksi. Keisarinviitta, jota varsinaisesti lähdin etsimään, oli myös aloittanut lentonsa. Vanhalla tutulla paikalla, jossa sen olen aiempina vuosina aina tavannut, laji oli kisailemassa toisten hopeasiipien kanssa. Tällä kertaa kohteella oli kaksi keisarinviittaa, molemmat koiraita. Kuten aiemminkin, niitä oli helppo seurata, koska ne pysyivät pienellä alueella lennellen. Vaikka laji on kookas ja hyvä lentäjä, niin se pysyy hyvin paikallaan ja siksikin kun sen sanotaan olevan reviiriuskollinen. Palatessani metsäautotietä kotiin päin, lähti tien varresta pyypoikue, emon huolestuneena kierrellessä läheisyydessä. Kauniisti nuo pienet, lapsen nyrkin kokoiset pyynpojat lensivät suristen tienvarren puiden oksille. Tämä oli jo tämän kesän kolmas pyypoikue, joka on metsäautotiellä tullut vastaan, joten hyvin vaikuttaisi pyyn pesinnät onnistuneen.