Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Legendaa legendoista

Sain tarinoida Valkeakoski-seuran Koskilaissunnuntaissa koskilaisista koskilaisille. Henkilöistä, jotka olivat legendoja jo eläessään. Oli kuin hunajaa olisi valutettu korviini, kun niihin nauru kantautui. Ääneen nauroivat. Mieleni keitti mettä! Juhlapuhujana oli luokkatoveri Arto Elo. Herrasmiehenä kielsi sanoneensa, ettei nähnyt Pitkoa ja Pötköä kouluaikana suu kiinni, paitsi opettajan kysyessä. Arton hyvä puhe todisti, että mies voi lähteä Koskista, mutta Koski ei lähde miehestä. Koskilaisten sankarien nimikkohahmo on Koski-Topi. Koltiaisina katselimme Suruttomien kärjessä suu auki kuinka Topi tiesi, että tumma leipä on terveellisempää kuin valkoinen. Topi levitti ranskanleivälle paksun kerroksen mustaa Lysti-Luisto merkkistä kenkälankkia. Topilta lähti loisto pois, jäljelle jäi lysti. Unhoon ei anneta vaipua legendaarisen hautausurakoitsija Yrjö Savolahdenkaan. Kun Yhteistalon liikkeen oven pielessä myhäilevältä Yrjöltä kyseli, että yhäkö yksityinen yrittää, niin tämä kertoi suhdanteiden sujuvan sangen huonosti. ”Kyllä sairahia on paljon, mutta rumihist on puutosta”, vakuutti Yrjö. Kun horjahtelin krapulassa ison sillan rotvallilla, niin kuulin hirmuisen kovan tööttäyksen. Pelästyin sydänjuuriani myöten, oli tulla hujat housuun. Sain onneksi kaiteesta kiinni ja pälyilin arasti ympärilleni. Ajoradalla loisti upouusi ruumisauto, jonka ikkunasta Yrjö hymyillen huusi, että joko tulet Eikka kyytiin vai vieläkö odottelen? Nissisen Veikko haki töitä Tervasaaresta. Työhönottaja Topi Eerola tyrmäsi, ettei ole töitä terveille, saati rammoille. Veka väitti pihalla olleen miehen luvanneen, että töitä löytyy. Topi jyrähti, että se olen minä, kun täällä töihin otan. Kuka se mies oli? — Kun esittelimme itsemme, hän sanoi nimekseen Walden. Veka pääsi töihin, mutta jostain kumman syystä Vekalle keksittiin yleensä tekemistä katolla vierailujen aikana. Nessinen oli lapsena Ruotsissa. Vesibussi pysähtyi Hopealinjan kohdalle. Ruotsin lippu liehui ja kansi oli täynnä ruotsalaisia, jotka eivät olleet näkevinään sillalta huutelevaa Vekaa. Nauroimme, että et taida osatakaan ruotsia. Veka huusi jotain ruotsiksi ja kansi tyhjeni sekunnissa. –Lupasin kusta niitten niskaan! Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta