Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kolumni: Piiri pieni pyörii kesälläkin

Suomalaisen kesän pakkopulla on kesäteatteri. Lähes joka kunnassa pyörii sellainen, parhaassa kaksi. Usein, kun teatterilaiset eivät tule toimeen keskenään ja kemiat eivät synnytä uusia prosesseja, osa irtautuu vanhasta ja perustaa uuden. Eikä se toteudu pelkästään teatterissa, vaan lähes kaikissa harrastusmuodoissa. Urjalassa syntyi 1990-luvulla uusi kesäteatteri Kinola. Sen perustivat kansalaisopiston näytelmäpiiristä lähteneet. Kinolan toiminta kesti vain kaksi kesää. Esitykset muodostuivat kannattamattomiksi. Kinolasta lähti heti alussa osa perustamaan Honkolaan Taikayön teatteria. Yleisesti sanotaan, että Urjalassa ei väki tule toimeen keskenään ja siksi kaikkea pitää olla aina kaksi. Toijalassa on kesäteatteritoiminta jatkunut vuosikymmeniä. Ongelmallisinta siinä ovat pääosin huonot näytelmävalinnat. Tarjotaan sisällyksetöntä pelleilyä ilman kunnianhimoa. Farsseja, jotka eivät ole farsseja ja komedioita, jotka eivät ole edes hauskoja. Kunnianhimoinen ja kauttaaltaan täysipainoinen esitys kymmeneen vuoteen oli Seitsemän veljestä. Harrastajateatteri on oma lajinsa. Siihen ei kannata kuitenkaan vedota, jos haluaa puolustella esityksen epäonnistumista. Aikanaan käytettiin nimitystä harrastelijateatteri. Harrastajat kokivat sen kuitenkin halventavaksi ja nimitys lyheni. Kyllähän harrastaja on samalla myös harrastelija, siitä ei mihinkään pääse. Eikä se vaikuta lopputulokseen, jos ryhmädynamiikka toimii. Kesäteatterin toiminnan pahimmat riippakivet ovat sisäiset mafiat, jotka ovat erilaisia kuppikuntia. Sellaisia ei mahdu kuin yksi teatteria kohden. Niitä on jokaisessa maaseututeatterissa. Kuppikunnat taas synnyttävät sisäisiä diktaattoreja, jotka päättävät asioista jopa ohjaajan yli kävellen. Kesäteatterien suuri ongelma on myös siinä, että se sitoo harrastajansa noin puoleksitoista esityskuukaudeksi kiinni näytelmään. Vaatii todellista innostumista uhrata vapaa-aikansa tai lomansa näyttelemiseen. Ja jo sitä ennen harjoituksiin kuukausikaupalla. Harrastajanäyttelijöiltä puuttuu usein myös nöyryys lajia kohtaan. Moni on heti ensi-illan jälkeen suuri tähti. Siis omasta mielestään. Vaikka esitys olisi kehnohko, ainakin tapaa tuttuja, joiden kanssa voi valitella tasoa. Kirjoittaja on akaalainen freelance-toimittaja . "Vaatii todellista…innostumista uhrata…lomansa näyttelemiseen"