Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Eero Harju julkaisi Pirtukeisari-trilogian toisen osan – "Kirjoittaja tarvitsee mielikuvitusta, hyvän muistin ja istumalihaksia"

Suomalaiset ovat kirjoittajakansaa. Isoille kustantajille käsikirjoituksia lähetetään satoja vuodessa. Helpompi tapa on saada kirja tänä päivänä julkaistuksi pienten kustantajien kautta tai sitten omakustanteena. Akaalainen Eero Harju aloitti painettuun sanaan tutustumisen kuusivuotiaana. Sen jälkeen hän on ollut himolukija. Työuran ohessa hän kirjoitteli pienimuotoisesti, mutta vasta eläkepäivät synnyttivät kokonaisia kirjoja. Viime vuonna ilmestyi Harjun esikoinen, Pirtukeisari. Se on fiktio, jonka pirtukeisarin esikuvana on toijalalainen mies. Hiljattain ilmestyi Harjun toinen teos …ja kolmas kerta, joka jatkaa Pirtukeisari-trilogiaa. Eero Harju syntyi Sääksmäellä Lontilan kulmilla. Kuntarajat ovat vaihtuneet vuosikymmenten aikana ja harva voi sanoa asuneensa samalla paikalla neljässä kunnassa. Lontilan kulman Sääksmäen puoleiset perukat kuuluivat aluksi Sääksmäkeen, sitten Valkeakoskeen. Toijalaan Lontila siirtyi 1970-luvulla ja nyt se on Akaata. –Lukemisen kautta kaikki on lähtenyt. Kirja minulla on aina matkassa. Jossain vaiheessa tuli mieleen koettaa itse kirjoittaa, tuumaa Harju. –Kävin vuosien ajan eri kirjoittajaryhmissä. Vuosina 2005 – 2006 suoritin kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän yliopistossa. Edelleen käyn luovan kirjoittamisen ryhmissä Hämeenlinnassa. Kirjoittajaryhmät saavat kiitosta Harjulta. Siellä käydään jokaisen tekstejä lävitse ja kritisoidaan niitä. –Jos kritiikkiä ei kestä, niin on väärässä paikassa, sanoo Harju. Taustatyötä Harju tekee kirjoihinsa lukemalla vanhoja sanomalehtiä, pöytäkirjoja ja muita dokumentteja muun muassa Maakunta-arkistossa. –Moni kirjojeni tapahtumista on tapahtunut oikeasti. Paljon asioita on poimittu eri pöytäkirjoista. Henkilöt ja tarinat ovat kuvitteellisia. Tosin Pirtukeisarilla on vastine todellisuudessa. Kaikki hänet alueella tuntevat, mutta eri nimellä. Harju teki työuransa VR:llä. Ensin Toijalan asemalla, sitten Hämeenlinnassa. Siellä kului yli 30 vuotta, kunnes hän muutti takaisin Toijalaan. Matkalta tarttui myös emäntä mukaan. Kirjoittamisen lisäksi Harju soittaa aktiivisesti harmonikkaa Valkeakosken musiikkiopiston Hyvän Mielen Orkesterissa. –25 vuotta soitin harrastuksena tanssikeikkoja. Harrastuksia on monenlaisia. Työ vain haittasi harrastuksia pahasti, tuumaa Harju. –Pirtukeisarin kirjoittamisen aloitin kymmenen vuotta sitten. Se oli pitkään hyllyllä. Samaten kävi Pirtukeisarin jatko-osan kanssa. Pirtukeisarin kirjoittamisessa Harju käytti materiaalina paljon perimätietoa. Juttuja kuuli ihmisiltä ja omalta äidiltä. Trilogian kolmas osakin on jo valmiina odottamassa. Tarina loppuu vuoteen 1952. –Novelleja olisi valmiina yhden kokoelman verran. Niille pitäisi vain löytää yhteinen teema. Teon alla on myös yksi 1960-luvulle sijoittuva tarina, selvittää Harju. –Olen teksteissäni pyrkinyt kansanomaiseen kerrontaan, kun olen itse maalaismiljööstä kotoisin. Ulkomaisia fraaseja en teksteissäni viljele. Niillä pikemminkin näytetään oppineisuutta ja viisautta. Eero Harju pyrkii paneutumaan tarkasti kirjojensa ajankuvaan ja luettavuuteen ja toivoo sen välittyvän myös lukijalle. –Kirjoittaja tarvitsee ennen kaikkea mielikuvitusta, hyvän muistin ja hyvät istumalihakset, toteaa Harju.