Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kirjazz on aikamatka vanhaan tanssilavatyyliin: "Lavalla biiseihin annetaan enemmän vapauksia ja pitkiä sooloja"

Rajatusta määrästä nuotteja voidaan yhdistelemällä saada ennen kuulematonta musiikkia. Niin on tehty satoja vuosia ja tehdään edelleen. Toinen puoli on vanhojen sävellysten uudelleen lämmitys ja niihin uutta tulkintaa lisäten. Jazzlaulajatar Aili Ikosella on monenlaiset musiikilliset kasvot. Kirjazzissa nähtiin niistä yhdet. Vanhojen, tuttujen 1950-luvun iskelmien herättäminen uudelleen eloon. Ja komeasti niissä henki pihisi. Toki 1950-luvun iskelmä on erilainen kuin nykyiskelmä. Toivo Kärki ja Erik Lindström sävelsivät hienoimmillaan jazz-iskelmiä, joita levyttivät sen ajan suuret naislaulajat. Oli taito saada jazzillisia elementtejä perusiskelmiin. Ja vielä niin, että yleisö niistä innostuisi. Jazzhan ei ollut suuren yleisön suosiossa. Bänditkin soittivat tanssilavoilla vain perusiskelmien välissä jazzsävellyksiä. Se oli muusikoiden salajuhlaa; yhdistää omat mieltymykset ja yleisön vaatimukset. Aili Ikonen ja Herd-yhtye menee vielä pidemmälle. Se tulkitsee jazzillisesti vanhoja iskelmiä. Iskelmät ovat sinänsä vasta toissijaisia. Jazz on päällimmäisenä. Aili Ikonen on monitalenttinen laulaja. Jazz-iskelmää, modernia taidemusiikkia, musikaalia ja nyt viimeksi jäsenyys Rajaton-lauluyhtyeessä. Jazzbasilli-teema on uponnut myös yleisöön. Samannimisestä äänitteestä on otettu jopa uusintapainoksia, mikä on jazzlevylle harvinaista. –Ideana oli tehdä suoraan pastissia vanhoista iskelmistä. Haimme niihin vain meidän oman näkökulman. Lavalla biiseihin annetaan enemmän vapauksia ja pitkiä sooloja. Jazz-iskelmät ovat sitä materiaalia, jota olen laulanut jo pitkään, sanoo Ikonen. –Koen, että on itselleni ominaista tehdä erilaisia juttuja. Olen kokenut arvokkaana tehdä monenlaista hommaa. Se sopii minun luonteelleni hyvin. Herd-yhtyeen kanssa Ikonen esiintyi kahden vuoden tauon jälkeen ensi kertaa. Harvinaista herkkua ei toistaiseksi ole luvassa muuallakaan, sillä Ikosen mukaan seuraavasta keikasta ei ole tietoa. Tai itse asiassa on. Ikonen esiintyy tänä vuonna Pori Jazzin päälavalla. Kaikki alkoi jo teini-iässä musikaalisessa perheessä. Ympäristötekijät olivat suotuisat kotona ja kaveripiireissä. –Ellaa tosin kuuntelin levyltä, mutta enemmän vaikutusta tuli ympäristöstä, toteaa Ikonen. Jyväskylän konservatorio ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikki- ja jazz-osasto ovat pohjakoulutuksena. Sen kuulee tulkinnoista. Ikosen ääni kieppuu skaalan koko mitalla ja taipuu rytmisiin koukkuihinkin. –Herd-yhtyeen kanssa voidaan lähteä kylmiltään keikalle, sillä osaamme materiaalin entuudestaan niin hyvin. Emme tarvitse etukäteisharjoittelua, sanoo Ikonen. –Biisien rakenteen on sovittu. Kaikki muu on improvisaatiota. Kirjaslammen lava huokuu nykyiselläänkin vanhaa tanssilavojen tunnelmaa. Voi kuvitella, että on siirtynyt aikakoneella suoraan 60 vuoden taakse suomenkielisen iskelmän kulta-aikaan. –Tällä vanhalla tanssilavalla ovat aikanaan ehkä esiintyneet myös oman aikansa tähdet kuten Laila Kinnunen, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen , tuumaa Ikonen. –Kun laulaa suomenkielistä musiikkia, niin silloin on enemmän tarttumapintaa tulkintoihin. Seuraava projekti on alkuvaiheissaan. Tarkoitus on levyttää cover-albumi Dusty Springfieldin kappaleista. Monipuolisen laulajan lokerointi on vaikeaa. Olisiko jazzlaulaja oikea määritelmä. –Lähimpänä voisi olla jazzmuusikko. Tosin vierastan kaikkia titteleitä, toteaa Ikonen.