Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Valkeakosken karvaisimmat kesätyöntekijät syövät 10 kiloa ruohoa päivässä – Näitä kavereita saa rapsuttaa mielin määrin

Kellon kilinä kuuluu jostain etäältä, mutta ketään ei näy. Neljä kaupungin kesätyöntekijää on kateissa. Valkeakosken puistotoimen työntekijöiden Petri Salosen ja Timo Hippeläisen pitäisi nyt löytää Kipakka, Kassiopeia, Lime ja Lurppa. Nämä kaupungin karvaisimmat kesätyöntekijät ovat siitä ovelia, että niitä ei pitkän heinän seasta välttämättä helposti huomaa. Salonen ja Hippeläinen kiertelevät Juusonrannassa sijaitsevalla kesälaitumella aikansa ja ihmettelevät, mihin lampaat ovat nyt ehtineet. Lopulta he huomaavat, että lampaat ovat jossain vaiheessa kiertäneet etsijänsä ja tulleet portille. Siellä ne odottavat tuttuja miehiä. Hippeläinen ja Salonen käyvät päivittäin tarkistamassa, että kaikki lampaat ovat tallessa ja että vettä sekä kivennäistä on riittävästi. –Tämä on yleensä aika nopea homma hoitaa, koska Juusonrannassa lampaita on niin vähän. Lintulassa oli aikanaan isompi lauma, ja sen laskemiseen meni aikaa. Välillä meni laskuissa sekaisin, kun lauma liikkui, Salonen nauraa. Hämeenkyröläisiä lampaita Lampaat ovat tuttu näky alueen asukkaille. Jo useana vuonna kaupunki on hankkinut lampaita pitämään Juusonrannan maisemaa kunnossa. Lampaita on maisemanhoitajina myös Voipaalassa ja Kauppilanmäellä. Kaikki kaupungin kesälampaat tulevat hämeenkyröläiseltä Yrjölän tilalta. Lampuri Tiina Harrinkari kertoo, että lammas on oiva työntekijä paikkojen siistinä pitämiseen. Lammas pysyy hyvin aidassa ja syö tehokkaasti, vaikka onkin pienempi kuin vaikka nauta. –Lammas on ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi isommalle tontille, jossa muuten tarvitsisi miestä ja raivaussahaa. Lampaat tekevät työtä joka päivä vuorokauden ympäri, eivätkä ne pyydä muuta kuin että saavat syödä ja märehtiä rauhassa. Kiinnostaako kesälammas? Jos innostuu hankkimaan kesälampaan omalle tontilleen, Harrinkari neuvoo ensimmäisenä laskemaan, riittääkö ruoka. Yksi lammas voi syödä jopa kymmenen kiloa ruohoa päivässä. –Voi laskea, että 10–30 lampaalle pitää olla hehtaari. Jos tilukset riittävät, kannattaa selvittää, mitä alueen kaava velvoittaa. Asemakaava-alueella pitää ottaa yhteyttä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen ja tarvittaessa rakennusvalvontaan. Lisäksi lampaiden pitäjien on rekisteröidyttävä kunnan maaseututoimeen. –Laidunpankki-sivustolta tai paikallisen lampurilta voi selvittää, olisiko mahdollista saada lampaita kesäksi. Riittävän laidunalan lisäksi lammas tarvitsee vain muutamia asioita: kavereita, suojaa, vettä ja kivennäistä. –Vaativin tehtävä on lampaiden laskeminen, ettei nukahda kesken kaiken, Harrinkari kertoo nauraen. Lähesty lammasta rauhassa Valkeakosken kesälampaita saa käydä rapsuttelemassa. Harrinkari muistuttaa, että lammas on pakoeläin, minkä vuoksi sitä kannattaa lähestyä varoen. –Ihminen liikkuu saaliseläimen tavoin. Siksi lammasta kannattaa lähestyä rauhassa: istahtaa vaikka alas ja antaa eläinten tulla luokse sitä vauhtia, kuin ne itse haluavat. Juusonrannassa on tänä kesänä neljä uuhta eli yli vuoden ikäistä naaraslammasta. Voipaalassa ja Kaupinmäellä taas on karitsoja eli alle yksivuotiaita lampaita. –Juusonrannan uuhimammat ovat vähän kesympiä ja sopivia rapsuteltavaksi. Karitsat saattavat olla vähän arempia. Tosin pässikaritsat tulevat helpommin tykö kuin uuhikaritsat. Aitaukseen ei silti pidä mennä. Lampaat voivat säikähtää ja juosta ihmisen päälle. –Uuhikin voi painaa 90 kiloa, joten käy kipeää, jos se tulee päälle. Hyvää huolta pidetty Kipakka, Kassiopeia, Lime ja Lurppa sekä muut kesälampaat ovat Valkeakoskella elokuuhun saakka. Harrinkari kiittelee valkeakoskelaisia siitä, kuinka erinomaista huolta lampaista pidetään. –On hyvä mieli siitä, että lampaat voi tuoda Valkeakoskelle. Tietää, että niistä pidetään huolta. Kipakka, Kassiopeia, Lime ja Lurppa tuntuvat oleman samaa mieltä. Kun Salonen ja Hippeläinen jättävät lampaat, ne jäävät korvat hörössä katselemana perään. "Vaativin tehtävä on lampaiden laskeminen, ettei nukahda kesken kaiken." Tiina Harrinkari lampuri