Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Juha ja Niina asuvat samassa pihapiirissä Niinan vanhempien kanssa – "Mummon makaronilaatikko on arjen pelastus"

Siinä on etunsa, että asuu vanhempien tai appivanhempien kanssa samassa pihapiirissä, kuten Niina Mäkilä-Koskinen ja Juha Koskinen tekevät. –Mummon makaronilaatikko on arjen pelastus. Vaaria kutsutaan leikkisästi talonmieheksi, Niina kertoo. Pohjankorvessa asuvan perheen jäsenet ovat tekemisissä toistensa kanssa päivittäin. Molempiin taloihin on avoimet ovet. –Mummo varmaan koputtelee oveen liiankin usein, nauraa Niinan äiti Jaana Mäkilä . Kymmenen vuotta sitten Niina ja Juha etsivät omaa tonttia Valkeakoskelta, mutta tontteja oli tarjolla vähän. Niinan isä Risto Mäkilä ehdotti takapihalle muuttoa, aluksi vitsinä. Kun asiaa selviteltiin ja kaupunki näytti vihreää valoa tontin lohkomiselle, ajatus alkoi nopeasti houkuttaa. –Lopulta emme harkinneet asiaa sen kummemmin, vaan asia tuntui luontevalta, Niina kertoo. Tuttavapiirissä järjestelyä on välillä ihmetelty. Moni on miettinyt, miten asuminen samalla pihalla omien vanhempien tai appivanhempien kanssa onnistuu. Niina ja Juha ovat molemmat perhekeskeisiä ihmisiä. He jakavat mielellään asiansa muun perheen ja suvun kanssa. Läheisyys ei ahdista. –Emme ole niin tarkkoja omasta tilastamme. Siksi tämä varmaan onnistuu meiltä niin hyvin, Niina sanoo. Nelikon välit olivat läheiset jo ennen muuttoa. Niinan suku on tiivis, ja Juha on saanut avioliiton lisäksi laajennetun perheen. –Suvussa on aina jotkut pippalot. Melkein koiran nimipäivääkin vietetään, Juha nauraa. Kesällä koko perhe grillaa ja pelailee yhdessä pihalla. Joka viikonloppu istutaan saman pöydän ääreen syömään. Sukupolvien rinnakkaiselo vaatii molemminpuolista kunnioitusta ja joustamista. Puolin ja toisin on pitänyt opetella, missä rajat kulkevat. –Aluksi olin tarkkana, etten vaan käy liian usein. Vuosien aikana olemme oppineet, ettemme ihan jokaiseen asiaan puutu, Risto sanoo. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole erikseen laadittu, vaan rinnakkaiselon saloja on opittu käytännön kautta. Luonteiden eroavaisuudet ovat tulleet esiin esimerkiksi pihatöissä. –Nuoret ovat enemmän boheemeja, kun taas me, ja varsinkin isäntä, on aika jämpti, Jaana sanoo. Kymmenen vuoden aikana suurilta riidoilta ja erimielisyyksiltä on kuitenkin vältytty. Välillä joku tiuskaisee väsyneenä jotain, ihmisiä kun ollaan. Sukupolvien väliset erot näkyvät lasten kasvatuksessa. Nuoret kasvattavat pehmein ottein ja keskustelemalla. Isovanhemmat ovat tottuneet antamaan lapsille selkeitä määräyksiä. –Minun on pitänyt opetella sitä, etten mene itse heti kieltämään lapsia. Täytyy joustaa, Risto sanoo. Lähtökohta on kuitenkin se, että pihapiirissä asuu neljä aikuista, joita lapset tottelevat. Niina ja Juha uskovat, että lapsille on suuri rikkaus, että nämä kuulevat eri-ikäisten aikuisten ajatuksia. Ja ylipäätänsä oppivat tuntemaan isovanhempansa. –Meidän ei tarvitse soitella skype-puheluita ja näyttää ruudulta, että näin paljon on lapsi kasvanut, Juha sanoo. Isovanhempien apu on ollut korvaamatonta etenkin silloin, kun lapset ovat olleet pieniä ja kun vanhempi poika, Jooa , aloitti koulun. Melkoisen kätevää myös, että mummo tai vaari voi kävellä muutaman metrin päästä hoitamaan sairastunutta lasta. Silti täytyy muistaa antaa omaakin tilaa, myös isovanhemmille. –Emme halua kuormittaa heitä liikaa. Molemmilla on myös oma elämänsä ja omat tekemisensä, Niina sanoo.