Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Kieli ja kynä kuriin

Kielen ja kynän kurissapitäminen ei ole leipälajini. Ei sekään. Jos ja kun tässä turhia irvailuja ryhtyy katumaan ja suuria sanoja syömään, niin pureskeltavaa riittää. Sanojen syöminen ei lihota, mutta janottaa, ikäni mä muistan sen, toivottavasti. Suotta irvailin säteriläisille, että teille pääsee kuulemma töihin vanhana työntekijänä, kunhan tullessa hakkaa päätä portinpylvääseen. Tai tulitikussa on rikkiä vain toisessa päässä. Kyllä Tervasaarenkin rikkikaasut pehmensivät aivotoimintaa pysyvästi, kuten olette jo kauan saaneet kuulla ja lukea. Kun Koskin Terveyskeskus Kerhomajan kylkeen istutettiin, Tampereella ilmestyvä Hämeen Yhteistyö -lehti tiesi kertoa, että paikka on tarkkaan harkittu. Aina, kun tulee tungosta, niin ei muuta, kuin tilataan tuulensuunnasta riippuen kaasutus joko Säteriltä tai Tervasaaresta. Akkunat auki ja tilaa tulee. Samainen lehti kertoi, että Tervasaaren voimalaitoksen katolla on myrkkykaasusäiliö. Joka yö tasan klo 03.00 uskottu insinööri hipsii paikalle ja avaa venttiilin, josta kaasut pääsevät ihmisten ilmoille. Linnossa vannoin väitettä valheeksi, koska insinöörit ovat niin laiskoja, että automaatti avaisi, jos venttiili olisi. Riski karju, veli vasemmalta, nousi ylös ja karjaisi, että älä sinä Pötkö puhu paskaa, se on totta, koska se on lehdessä. Siitä ei ole vaan tuollaiselle pikku nilkille kerrottu. Totinen toveri jatkoi, että Suomessa ei työmiehen palkka ole murto-osaakaan herrojen palkasta. Huusin, että tonttu, murto-osan se aina on, koska murto-osa on... Enempää en ehtinyt, rinnuksista minut nostettiin ilmaan ja annettiin pikaopetusta matematiikan pitkässä oppimäärässä. Oppi tehosi, ei se ole murto-osaa, ei. Koska jokaisella kansalaisella pitää olla vankka ja varma mielipide sotesta, niin tässä yksi. Muistan, kuinka kansa oli kusessa kerätessään sotakorvauksia, mutta sotekorvaukset lienevät liikaa. Sadan vuoden kuluttua muistellaan taas maamme soten kohtalon hetkiä ja soteveteraaneja. Mutta, antakaamme heille anteeksi, sillä he eivät todellakaan tiedä, mitä he tekevät. TV:n SuomiLOVE-ohjelmassa ensin lauletaan ja sitten itketään. Kansakoulun laulukokeissa ensin lauloin minä ja sitten opettaja Kirsti Hämeenniemi itki.