Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kolumni: Kolme kättä ja luuri

Onko ihmiskunnan toivo lopullisesti menetetty? Ainakin, jos seuraa ihmisten käyttäytymistä julkisissa tai yksityisissä tiloissa. "Hei, mun on ihan pakko ottaa tää", on sanonta, jonka kuulee päivittäin. Eli, joku soittaa, lähettää viestin tai kuvan huonosti palaneesta hampurilaisesta. No, ainakin hampurilaisella on jatkettu elämä instagramissa. Muutenhan siellä ei elämää olekaan. Darvinismin toteutumista näkee livenä koko ajan. Samaten orwellilaisuutta, joka tarjoaa/määrää elämän suuntaa ja kieltä, jollaista käytetään. Aiemmin hämäläisten oli vaikea ymmärtää karjalan murretta, nykyisin vielä vaikeampaa on ymmärtää some-kieltä. Ihmisen seuraava kehitysaskel on kolmannen käden muodostuminen. Sen voinee lähitulevaisuudessa saada myös implanttina. Kolmatta kättä tarvitaan ehdottomasti pitelemään älypuhelinta. Selkeästi huomaa käytännössä, että kaksi kättä ei riitä ihmiselle. Samaan hintaan voisi myös kehittää pari sormea lisää, jotta somessa liikkuminen olisi helpompaa. Kesä toi taas tullessaan Pokemonien metsästäjät. Kun alkuun varhaisnuoret juoksivat pokestopista toiseen ja saivat päivän liikunta-annoksen, sittemmin muoti siirtyi aikuisille. He liikkuvat jäljittämässä virtuaaliolentoja autoilla. Eikä väliä, mihin auton jättää. Yleensä se on pysäköity pelastustielle poikittain. Tositilanteessa darvinismi siis toimii tälläkin tavalla. Hälytysajoneuvon on turha vakuuttaa kiireellisyyttään, jos vastassa on viiden keski-ikäisen Pokemon-metsästäjän äijälauma. Pelastustie muuttuu via dolorosaksi ainakin uhrille. Pääasiahan on saatu päätökseen eli Pikachu vangittu luuriin. Gallupien mukaan suomalaiset ovat huolissaan yksityisyydestään. Käytännössä he toimivat päinvastoin. Facebookissa jaetaan yksityisyyttä kaikille tiedoksi. Ja Facebook jakaa sitä edelleen. Kun Facessa henkilö kertoo kellonaikoja myöten, mitä hän tekee, siinä ei tarvita enää tiedustelupalveluita seuraamaan hänen tekemisiään. Tubettajat ovat luku sinänsä. He toteuttavat osaltaan warholismia. Viiden minuutin julkisuus on lähtökohta. Sen jälkeen on pakko päivittää tekemisiään, jotta katsojaluku nousisi miljooniin. Ja tubettamisen kautta pääsee lahjattominkin laulaja iskelmätähdeksi. Eihän häntä tulla kuulemaan. Sen sijaan tullaan katsomaan brändäyksen toteutumista.