Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kun Karjalan majaa hankittiin, rakennustarvikkeet kuljetettiin talvella jäitse hevosella ja talkoolaiset kesällä veneellä

Joskus majan talkoisiin tultiin peräti linja-autolla. Porukkahenki oli kova. Ei ollut ajoneuvoja eikä omia mökkejä. Näin hymähtää Valkeakosken Karjalaisten Karjalan majan historiaa penkonut Jukka Partanen . –Sodan käyneet miehet purkivat stressiään rakentamalla yhdistyksille majoja ja mökkejä. Nuo rakentajat muistelivat vanhoja aikoja majalla 80-luvulla. Nyt Partasta kaduttaa, kun ei saanut noita juttuja nauhoitetuksi. Aloite järvenrantapalstan hankinnasta tehtiin Valkeakosken Karjalaisten vuosikokouksessa jo vuonna 1951. Kaupat lyötiin maanviljelijä Ilmari Salmisen kanssa lukkoon kesällä 1955. Pälkäneen Äimälän kylässä sijaitsevasta 5000 neliön tontista maksettiin 250 000 markkaa. Laina saatiin Pohjoismaiden Yhdyspankista. Johtokunnan jäsenet menivät summasta henkilökohtaiseen takuuseen. Myöhemmin naapurille myytiin yli 2000 neliön alue ja johtokunta vapautui lainavastuusta. Nyt seuralla ei ole velkaa eikä isoja korjausinvestointeja ole tiedossa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Säteri antoi rakennustarvikkeet Rakennustarpeet saatiin aikanaan Säteriltä. Maja syntyi kahdesta puretusta asuinparakin kodista. Rakennustarvikkeet oli tuotu jäitse hevosella. Talkoolaisia kuljetti kesällä Leo Mäkilä isolla veneellään. Noin 60 neliön rakennukseen tuli sauna pukuhuoneineen, keittiö ja pirtti sekä avara kuisti, josta raput johtivat laiturille. Säterin puutyöpajan työnjohtaja Veikko Hirvonen oli laatinut piirustukset. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Majan valmistumisesta kirjoitettiin niin Valkeakosken Sanomissa kuin Aamulehdessäkin. Autotietä ei ollut pitkään aikaan Alkuun autotie päätyi kolmen kilometrin päähän majasta. Tie pihaan saakka saatiin vuonna 1971. Vilkkaimpaan aikaan Karjalan majalla kävi 1 700 ihmistä vuodessa. Alueella pidettiin telttoja, jotkut jopa pitkin kesää. Vuonna 1983 purettiin vanha tiilikatto ja korvattiin se peltikatolla. 80-luvun puolivälissä valmistui grillikatos. Haaveiltiinpa jopa ihan uudestakin majasta ja vuonna 1999 valmistuivat jo sille rakennuslupa-asiakirjat. Hanke ei edennyt, koska rakentamiseen olisi pitänyt saada poikkeuslupa. Rahoitussuunnitelmista ei ole säilynyt asiakirjoja. Majaa uudistettiin 2000-luvun alussa ja tietä ja pysäköintipaikkaa kunnostettiin. Sokkelia ja betonirakenteita uusittiin. Säätiö karahti kiville 30 vuotta sitten oli hankkeilla myös Karjalan majan säätiö, jonka pääomaksi Karjalan maja tontteineen ja rakennuksineen olisi siirtynyt. Jukka Partanen on yhä tyytyväinen siihen, että asettui vastaan ja sai sitten muitakin tuekseen. –Onko syytä ensimmäisenä uhrata vuosikymmenien tulos – yhteinen maja? hän tuolloin jyrähti. Käsinkirjoitetut muistiinpanot ovat tallella. Säätiö jäi pöydälle. Asiaan ei seuran yleisen kokouksen tasolla koskaan palattu. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Partanen sanoo, että yhdistystoiminta on toki muuttunut 30 vuodessa. –Kokouksia pitäessä on huoli, saako niitä edes päätösvaltaiseksi. Somessa ovat Karjalaisetkin Periksi Valkeakosken Karjalaiset ei anna. Eloisuudesta kertoo sekin, että seura löytyy nykyisin myös Facebookista. Ajassa on pysyttävä kiinni. Kesänviettopaikalla on tänään keskiviikkona 20. kesäkuuta "juhlalöylyjen" aika. Tasan 60 vuotta sitten heitettiin majalla ensimmäiset löylyt. Seuran taloudenhoitajana toimiva Jukka Partanen sanoo, että Karjalan maja on vaatimaton ja sellaisena se on haluttu pitää. Sen käyttäjille riittävät hyvä sauna ja komea järvimaisema. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Meillä täällä saunoo jo neljäs sukupolvi, Veikko Hämäläinen nyökkää. –Majan suurin arvo on tunnearvo, Jukka Partanen tiivistää. Hänestä tavoite on selvä: –Ei tämä tule ikinä myyntiin.