Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Valkeakosken Karjalaisten uuden puheenjohtajan juuret ovat Hiitolassa, Laatokan Karjalassa

Isä Vilho Poutanen oli kotoisin Hiitolasta Laatokan Karjalasta, Neuvostoliitolle pakkoluovutetulta alueelta. Äiti Katariina taas oli suomenruotsalaisia Vaasan seudulta. Pariskunnan pesueeseen kuului viisi lasta, joista Juhani keskimmäinen. Valkeakoskelle Vilho -isä hakeutui töiden perässä ensin Järvisen puusepänliikkeeseen sukulaismies Antin kanssa. Muutaman vuoden päästä aloitti A & V Poutasen puutavaraliike. 70-luvulla toiminta lopetettiin ja paikka myytiin Sokokselle. Isä jäi Kaapelintien varteen talonmieheksi. –Mökkiä meillä ei ole koskaan ollut. Omakotitalossa kun asuttiin ja edelleenkin asutaan, on hommaa ollut siinä tarpeeksi, Juhani Poutanen sanoo. Karjalanmajalle tultiinkin vähän kuin mökille, saunomaan ja uimaan yhdessä muiden perheiden kanssa. –Kotoisalta tuntuu edelleen olla porukassa, paljasjalkainen koskilainen sanoo. Teinipojalla käynnit harvenivat. Sen jälkeen tuli taukoa tai käyntejä harvakseltaan. Liisan ja Juhanin jälkikasvua on yhteensä viisi ja lapsenlapsiakin viisi. –Viime käynnillä olivat majalla mukana tyttärenpojat Luukas , 6. ja Klaus , 8. Poutanen on ollut jo pari vuotta eläkkeellä. Uusin pesti on Valkeakosken Karjalaisten puheenjohtajuus. Lentopallo on jäänyt, mutta innostaako kyykkä Hän naurahtaa, että aikanaan majalla oli lentopalloverkko. –Nyt saa nähdä, kuinka tämä porukka innostuu kyykästä. Puheenjohtaja kertoo, että seuran jäsenillä on avaimia majalle. Majatoimikunnan aloitteesta pidetään siivous- ja laiturinnostotalkoita ja toimikuntalaiset ajelevat nurmikkoa. Seuran jäsenten keski-ikä huitelee jossakin seitsemänkympin tienoilla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Juhani Poutanen miettii, että tämäntapaisten yhdistysten täytyy uudistua. –Mietimme, miten vielä työelämässä mukana olevillakin olisi mahdollisuus osallistua toimintaan. Seuran olisi kannattanut alkaa nuortua jo aikaisemminkin. Samat teemat ovat myös liittotasolla. Puhtaasti karjalaisista vanhemmista olevien jäsenien sijasta seuraan kuuluu Poutasen tapaan paljon ihmisiä, joilla toinen vanhemmista on Karjalan heimoa. –Mielestäni riittää sekin, kunhan Karjala kiinnostaa. Poutanen ei puhu ainakaan vieraalle karjalan murretta, eikä kuulemma sitä käyttänyt juuri hänen isänsäkään. 'Mie' ja 'sie', 'myö' ja 'hyö' tulevat kyllä suusta sopivassa seurassa. Karjalaisuutta Juhani Poutanen kuvaa yhteisöllisyydeksi ja iloiseksi yhdessäoloksi. Lisäksi on hyvä tuntea juurensa. Hiitolaan takana neljä matkaa Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten isän suku kokoontui yhteen isän syntymäpäiville. –Noin kymmenen vuotta sitten kävin isän syntymäsijoilla Hiitolassa. Nyt olen käynyt siellä yhteensä neljä kertaa. Vain yksi lapsistamme ei ole vielä nähnyt paikkaa. Hiitola on näyttäytynyt köyhänä ja vähän ankeana, mutta olojen paranemisen on voinut jo huomata. –Luonnon puolesta se on hienoa seutua. Mitään rakennuksia ei ole isän perheen maatilasta jäljellä. Juhani Poutanen kertoo, että Karjala oli isälle vähän samanlainen aihe kuin sota. Kummastakaan ei halunnut juuri puhua. 90-luvun alussa isä-Vilho kuitenkin matkusti kahden veljensä kanssa synnyinsijoille ja vuonna 2008 hän lähti sinne kerran Poutasen suvun retkelle. Jopa isän ainoa elossa oleva sisko Kanadasta tuli mukaan tytärtensä kanssa. –Kotitilusten kivijaloilla siellä vietettiin päivää. Vanhat muistelivat iloisia asioita. Juhani Poutasen isä kuoli vuonna 2015. Äidistä aika jätti jo vuonna 1983.