Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Häikäisevä piha Huittulan vainion laidassa kertoo monta tarinaa – Tuulikki ja Ahti Oksan ideat ilahduttavat myös ohikulkijoita

–Näin alkukesästä ei täällä kuki vielä juuri mikään, Tuulikki Oksa pahoittelee. –Pitää kuvitella ruusut kukkaan tuonne, ja tuonne ja tuonne... hän osoittaa useaan suuntaan yli satavuotiaan hirsitalon pihalla. Huittulan kylässä Sääksmäellä seisovan talon pihamaa on varmasti kesämmällä unelmaisen kaunis, sillä jo nyt silmä tarttuu toinen toistaan hienompiin yksityiskohtiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Polkupyörä kantaa kukkia tarakallaan, vanhoista emalivadeista ja kattiloista on tullut kukkateline, kumisaappaiden varsista versoo kukkia ja joka seinustalla on kauniita istutuksia. Jopa vessanpönttö kukoistaa kauniisti liiterin kulunutta seinää vasten. Tuulikki ja Ahti Oksa ovat antaneet vanhoille esineille, käyttötavaroille ja rakennustarvikkeille uuden elämän. Talon puretusta laudoituksesta on noussut pikkumökki kuusenkannon nokkaan, ja kattotiilillä on reunustettu kukkapenkki poikineen. –Me molemmat pidämme kierrätyksestä ja kirpputoreista, Tuulikki Oksa kuvailee. Työnjako on selvä. –Minä ikään kuin kaukosäätimellä ohjailen, että Ahti, nyt tarttis saada tuonne tuollaista! Ja Ahti sitten tekee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Oksat viettävät Huittulassa eläkepäiviään. Elämäntyönsä he tekivät Koillismaalla, Tuulikki hoitajana ja Ahti opettajana. –Se oli mukavaa seutua, vaikka luonnonolosuhteet olivat siellä ankarat. Nyt Oksat asuvat talossa, jonka piha kukoistaa. Talo on Ahdin syntymäkoti. Se oli ehtinyt olla jonkin aikaa tyhjillään, kun Tuulikki ja Ahti muuttivat Huittulaan vuonna 2004. Ensimmäinen kesä kului raivatessa poppeleita talon edustalta. Nyt sekä talo että piha ovat kokeneet täydellisen muodonmuutokset. Uusittu on paitsi pihamaa, vuorilaudoitus ja katto, myös sisätiloja. Tarkoituksena on, että pari voi asua samoilla sijolla, vaikka ikää karttuu. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kun Tuulikin ja Ahdin kanssa kiertää pihaa, joka nurkalla ja esineellä tuntuu olevan oma tarinansa. Huomio kiinnittyy pöllöihin, joita on seinillä ja patsaina. –Isäni aina kertoi pöllöistä tarinoita. Pöllö on viisas ja vakaa lintu, ja siltä kysyttiin aina neuvoa, Tuulikki kertoo. –On hyvä että täällä on monta pöllöä. Kun tulee tyhmä paikka, voi käydä kysymässä neuvoa, Tuulikki nauraa. Hänelle oma piha on jatkuva hyvän mielen lähde. –On se sellainen mielenterveyslääke, kun näkee tämän kaiken ja kuulee linnut. Ja tämä tuottaa ohikulkijoillekin iloa, kun on jotakin jännää katsottavaa. Jos ei ole kulkua Huittulaan, pihaa voi katsella myös netistä. Oksat pitävät blogia osoitteessa wanhamummula.blogspot.com Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mummin ja vaarin pihasta nauttivat myös viisi lasta, kolmetoista lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Heille Oksien talo on ennen kaikkea Wanha mummula. Lapsenlapset tutustuvat siellä luonnon ihmeisiin. –Yksi lapsenlapsistamme huomasi eräänä aamuna, että oranssi unikko on auennut takapihalle. Hän tuli juosten sisään, ja minä luulin, että nyt on hätä, Tuulikki Oksa kertoo. Mutta ei, päinvastoin. –Hän huusi riemuissaan, että mummi mummi, pihalle on auennut Tappara-kukka! Siitä lähtien tässä talossa unikot ovat olleet Tappara-kukkia, Tuulikki Oksa nauraa.