Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Riippusiltojen lenkki tarjoaa oivan miljöön akkujen lataamiseen

Aurinko porottaa täydeltä terältä. Vieno kevättuuli kahisuttaa koivujen lehtiä viilentäen samalla mukavasti. Kirjaslammen uimalan takaa avautuvalla metsäreitillä ilmoille kiirii jatkuva viserrys. Orava kirmaa kaasu pohjassa polun yli ja kipuaa vauhdilla runkoa ylös oksiston suojiin. Vähän kauempana vilahtaa myös suunnistaja. Vain kivenheiton päässä keskustan vilinästä avautuu kaikkien koskilaisten ilona oleva keidas, jossa kelpaa rentoutua luonnon helmassa arjen kiireiden keskellä. Mallasveden rantoja kiertävällä reilun kolmen kilometrin pituisella riippusiltojen lenkillä maisemat ovat kohdillaan. Luonnon rauhasta huolimatta edes yksikään pesunkestävä cityihminen ei ajaudu reitin varrella paniikkiin. Liverryksen lomassa taustalta korviin kantautuvat aina liikenteen äänet. Reitin varrella horisonttiin avautuu myös tehdasmiljöötä, verkkoaitoja ja kerrostalojen betonipintaa. Ne eivät silti tunnelmaa pilaa. Kierroksen lomassa voi vieläpä pulahtaa uimaan vaikkapa kahdesti Kirjaslammen uimalassa tai Apian uimarannalla. Siltojen kupeessa törmää takuuvarmasti kalamiehiin. Vain parin sadan metrin päässä asuva Sami Lehto käy narraamassa virvelillä lohta usein parikin kertaa päivässä. Myös perhokalastajat ovat alueella tuttu näky. –Tämä on mahtava tapa viettää aikaa ulkoilmassa. Vielä, kun asun Sointulan oikeassa päässä, matkaan kuluu fillarilla pari minuuttia. Loppukesästä käyn poimimassa myös kantarelleja, hauskinta on niiden etsiminen, Lehto tuumii. Kalastuksessakin saalis on sivuseikka, vaikka lähes kilon kirjolohi hiljattain syöttiin uikin. Itse asiassa Sami Lehto ei edes itse syö kalaa sen paremmin kuin sieniäkään. Ne katoavat parempiin suihin. Kun kalastusluvan hinta ja matalan pohjan ryöstämät kuvat otetaan huomioon, niin lohelle tulee hintaa. Viime syksynä Lehto kävi apajilla vielä marraskuussakin. Sää määrittelee sen, miten pitkään innostus jatkuu. Rauhallinen miljöö ja leppoisa oleminen ovat kalastamisen suola. Lenkkeilijöille ja koiranulkoiluttajille rantoja kiertävä reitti tarjoaa myös silkkaa luksusta. Veikko Sievänen tekee koiransa Topin kanssa 2-4 kilometrin lenkkejä. Polkuja on tallattu vuodesta 1992. –Paikalliset eivät tunnu siltojen lenkkiä arvostavan, mutta muualta tätä tullaan ihailemaan. Täällä vain kinataan töppärästä, jonka saisi tuupata traktorilla kanavaan. Nautin täällä olosta ja liikkumisesta sekä järvimaisemista. Lehtopöllön ja peuroja olen täällä nähnyt sekä Ilveksen jälkiä löytänyt. Hihnan päässä olevalle, romaniasta pelastetulle Topille, puisto tarjoaa paikan sosiaalisten taitojen opetteluun. Aiemmassa elämässä kaltoin kohdeltu kaveri haukkuu myös toimittajan pystyyn. Syystäkin, mitäs tulee kyselemään. Pelkkiä ylistyssanoja kimpoilee ilmoille niin ikään koiran kanssa taivalta taittavan Tuula Lopezin suusta. Hänen mielestään alueen tarjoamat lenkkimaastot ja maisemat lukeutuvat Suomen kauneimpiin. –Kameran kanssa kulkiessa huomaa parhaiten ympäröivän luonnon kauneuden. Jos Sointulaan olisi aikanaan rakennettu kauniimpia taloja, tämä olisi tosi suosittu paikka. Minullakin avautuu kotoa järvinäkymä. Kaupungin päättäjät saisivat kääntää katseensa tähän suuntaan, Lopez tuumii. Ympärillä tulvivat luonnon äänet ovat hänen korvilleen silkkaa musiikkia. Tuohon ei ole mitään lisättävää. Näitä ulkoilumaastoja olisi synti jättää hyödyntämättä.