Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kolumni: Naiset eivät ole vain menoerä

Huonoa makua. Sitä osoitti puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) parahtaessaan armeijan rahapulasta. Jos ehdotus naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jäädyttämisestä joksikin aikaa olikin koepallo, jolla ministeri varmasti tiesi saavansa säästöille huomion, meni se kumminkin vikaan. Mikä yksittäinen ryhmä on niin motivoitunutta armeijan palvelukseen kuin vapaaehtoiset naiset? Parempi ei ole sekään ehdotus, että naisia otettaisiin vain yhdessä saapumiserässä. Tänä keväänä vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki naisia ennätysmäärä, noin 1 500. Talvi- ja jatkosodan aikana tarvittiin lottia eli naisia armeijan avuksi myös sotatoimialueella, kaiketi 13 000. Moninkertaisesti heitä tietysti oli kotirintamalla ja vielä useampi auttoi oman työnsä sivussa. Kesällä 1944 koulutettiin joistakin lotista viestintäaliupseereita. Aseettomiako? Kukaan ei tänä keväänä ole välttynyt siltä tiedolta, että naiset tarttuivat Suomessa aseisiin sata vuotta sitten. Näin kävi myös Valkeakoskella punaisella puolella, mutta oli valkoisenkin puolen naisilla maassa intoa. Se lopahti, kun niin Mannerheim kuin sittemmin Lotta-järjestöä kehittänyt Hilja Riipinenkin ankarasti vastustivat naisten aseistautumista. Maaliskuussa 1918 naisasekaartilaisia saattoi olla punaisilla vajaa 2 000. Lisäksi oli sanitäärejä ja muita. Tutkijat ovat selittäneet naisten aseisiin tarttumista muun muassa toimeentulosyin: punakaarti maksoi palkkaa. Oli aatteen palo, sosiaalinen paine, veljien ja muiden miesten esimerkki ja seikkailunhalu. On myös kuvattu sitä, miten hameet huomattiin epäkäytännölliseksi ja miten naisille ommeltiin housuja. Jo siitä aiheutui hämmennystä. Köyhälistöä kuvannut kirjailija Ilmari Kianto haukkui punaisia asenaisia susinartuiksi ja uhosi vihaa. Päivitettyä ja tutkittua tietoa naiskaartilaisten lopullisista kohtaloista on julkaistu myös viime vuonna. Kävin vapun alla Viipurissa Park Patriotissa, jossa näin venäläisten esittelevän naisen eri rooleja myös sotilaallisissa tehtävissä. Sävy oli tietysti ylistävä. Puna-armeijassa palveli noin miljoona naista. Suomalaiset ja saksalaiset pitivät heitä puska-ampujina ja huorina. Meillä saatiin naisille asepalvelus, siis vapaaehtoisena, vasta 50 vuoden kuluttua. Taaksepäin ei ole syytä nyt mennä. ”Mikä muu ryhmä on niin motivoitunutta?”