Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kolumni: Sydämeni sulaa ministadioneihin

Vierailin perjantaina Kärjenniemen koululla sen palloilupäivänä. Ihastuin välittömästi. Se oli tietenkin helppoa, kun oli upea kevätsää. Liikunnan riemun lisäksi mieltä lämmitti se, että oppilaille on annettu mahdollisuus upeaan välituntiliikuntaan koulun ministadionilla. Erityistä plussaa tulee siitä, että Kärjenniemen asukkaat saavat ja käyttävätkin ministadionia vapaasti vapaa-ajallaan – ja paikat pysyvät ehjinä. Koulupäivinä stadionilla voi pelailla korista ja jalkapalloa sekä minitennistä viereisellä pihalla Valkeakosken Tenniksen lahjoittamilla parilla verkolla. Tarvitaan vain lapsi, maila ja pallo, ja peli voi alkaa. Valkeakosken Tenniksen valmentaja Matti Koskenalusta ja Kärjenniemen koulun rehtori Pekka Väyrynenkin sanoivat, että annetaan lapsille välineet. Lapset kyllä nauttivat niistä ja keksivät omat pelitapansa, sääntönsä ja pistelaskunsa, jos nyt pisteitä ylipäätään tarvitaan. Valkeakosken kaupunki satsaa koulujen läheisyyteen rakennettaviin ministadioneihin. Kaikki eivät asu koulunsa läheisyydessä. Koskiin pitäisi saada lisää lähiliikuntapaikkoja sinne, missä lapsetkin asuvat. Ei tarvita välttämättä isoja rakenteita, vaan innostuneita lapsia, nuoria, aikuisia ja perheitä. Esimerkki vuosien takaa: Pohjanpellon poikien oma kenttä 1960–1980-luvuilla innosti pelaamaan jalkapalloa parilla entisellä peltosaralla. Kaupungin leikkikenttätoiminnan loputtua pidin kenttää itse kunnossa omalla viikatteella ja ruohonleikkurilla. Omalla tavallaan frisbeegolfaritkin tekevät nyt hyvää sekä Eerolassa että Korkeakankaalla pitämällä paikkoja kunnossa ja lisäämällä heittopaikkoja. Sitten ei tarvita kuin kiekko, korit ja kaverit. Onnistuminen on yhtä hienoa kuin tikanheitto viime vuosituhannella. Valkeakosken Kortteliliiga täyttää kesäkuussa 40 vuotta. Kortteliliigaa edelsivät juuri pienten alueiden poikien kokoontumiset peleihin periaatteella "kuka käy kysymässä ketäkin, että saadaan sakit". Ei ollut somea, mutta paloa pelaamiseen sitäkin enemmän. Kaupunginosien sarjan aloitti kuusi joukkuetta kaupungin liepeiltä pieniltä kentiltä. Meidän joukkueella ei ollut aluksi nimeä, mutta se olikin täysin selvää muille joukkueille: Pohjanpellosta sarjaan lähtee mukaan Alpon Pallo. Kortteliliiga sai pelata jopa Roukon nurmella ja Kelhin Wembleyllä. Olihan se hienoa aikaa.