Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tähtikuvaaja tallentaa näkymiä tuhansien valovuosien takaa – Kuvan valmistumiseen voi kulua vuosia

Astrovalokuvaaja Jukka-Pekka Metsävainio juoksee kätketyn kauneuden perässä. 20 vuoden aikana teollisena muotoilijana toimineesta yrittäjästä on kasvanut päätoiminen tähtivalokuvaaja. Mies määrittelee itsensä dokumentaariseksi luontokuvaajaksi, mutta hänen työnsä täyttää myös kaikki tieteellisen kuvauksen kriteerit. Kohteet eivät todellakaan ole joka pojan riistaa, sillä Metsävainio kuvaa 1 000 - 20 000 valovuoden etäisyydellä olevia kohteita. –Innostuin alun perin asiasta, koska tämä on riittävän kiinnostavaa, haastavaa ja vaikeaa. Kun tajuaa miten täynnä taivas on tavaraa, se riittää pitämään mielenkiinnon yllä, Metsävainio luonnehtii. Astrokuvaajan työmaana oleva observatorio löytyy Oulun keskusta-alueelta talon katolta. Noin viiden neliön koppi on varustettu tietokoneilla ja ohjauslaitteilla. Tähtitornin kupolikaton suojista kuvataan kaukaisia kohteita liikkuvalta jalustalta. Koska maapallo pyörii, kaukaisia tähtisumuja ja supernovia on kuvattava vastakkaiseen suuntaan pyörivältä jalustalta. –Kuvaaminen on yksinäistä ja toivottoman hidasta. Joka talvi valmistuu 10–16 uutta kuvaa. Onneksi minulla on kotona ymmärtäväinen astroleski, hän naurahtaa. Pimeys on kuvaamisen edellytys, mutta myös pilvettömyys. Käytännössä talven aikana on vain 2-3 kuvaamiseen riittävän kirkasta viikkoa. Silloin kaikki muutaman tunnin aukotkin on hyödynnettävä. –Sutta tulee paljon sääolosuhteiden vuoksi. Silloin kuvaaminen voin lykkääntyä usein vuodellakin. Yllätyksiä tulee paljon, mutta harvoin positiivisia. Sääoloiltaan Suomi on kuvaamisen kannalta ihan syvältä – monella Euroopassa kuvaavalla on 300 kuvaukseen sopivaa kirkasta yötä vuodessa. Säitä lukuun ottamatta sattumille ei juuri sijaa, sillä kuvien taustalla on usein vuosien suunnittelu. Juttu jatkuu kuva jälkeen. Kaukaisten kohteiden tallennus ei kuvaustilanteessa ole hohdokasta puuhaa, sillä niitä ikuistetaan etäohjattavalla teleskoopilla. Moni kuvauksissa käytettävä apuväline ja kuvausmenetelmä on Metsävainion itse kehittämä. –Tässä on ihan sama kuin musiikissa. Instrumentti pitää ensin hallita teknisesti täydellisesti ennen kuin sitä voi hyödyntää. Kuvaustilannetta JP Metsävainio valvoo kauempaa, sillä oma ruumiinlämpö häiritsee kuvaamista. Kaukaiset kaasusumut hohtavat niin himmeää valoa, että ihmissilmällä niiden värejä ei edes havaitse. –Värien esiintuominen kuviin vaatii vähintään kymmenien tuntien valotusaikoja ja usein vieläkin pitempiä. Jokainen kuva rakentuu useista lyhyistä osavalotuksista. Monen kuvan olen aloittanut jo useita vuosia sitten. Kuviin ei lisätä mitään, vaan kaikki on taivaalta valotettua. Filtterit plokkaavat pois niihin kuulumatonta saastetta. –Jatkuvasti lisääntyvä valosaasteen määrä on ongelmallista. Esimerkiksi ledien yleistyminen vaikeuttaa kuvaamista, Metsävainio kertoo. Juttu jatkuu kuva jälkeen. Vaikka kuvaaminen perustuu tekniikkaan ja ammentaa tieteestä, niin JP Metsävainiolle se merkitsee myös taidemuotoa. Hänen intohimonaan on paljastaa yötaivaan salattua kauneutta. –Rahoitusta tai tukea on käytännössä mahdotonta saada, sillä tämä osuu ei kenenkään maalle. Ihan halvasta huvista ei ole kyse: katseluun tarkoitettu teleskooppi maksaa tuhat, valokuvaamiseen sopiva 10 000 ja etäohjattava 100 000 euroa. JP Metsävainion valokuvat on kuvatoimistojen kautta levinneet ympäri maailmaa. Esimerkiksi NASA ja National Geographic ovat julkaisseet niitä paljon. Metsävainion dokumentoivaan luontokuvaukseen on tilaisuus tutustua kuluvana suvena Visavuoressa. –Tavoitteeni on näyttää, mitä meitä ympäröivään maailmankaikkeuteen kätkeytyy. Näyttelyssä tarjolla on huikea läpileikkaus viimeiseltä 10 vuodelta siitä, mitä joku kahjo on tehnyt yökaudet. Jukka-Pekka Metsävainion avaruusvalokuvien näyttely on esillä Visavuoren museon Kari-paviljongissa 25.5.–2.9.