Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Potkupalloa perunapelloilla

Jalkapallon pääsarja Veikkausliiga potkaistiin vauhtiin viikonloppuna. Varhainen aloitus aiheuttaa isolle osalle seuroista päänvaivaa joka vuosi. Olosuhteet ovat tähän aikaan vuodesta useilla paikkakunnilla todella karut. Koskilaisia hemmotellaan tulevana sunnuntaina TPS:n ja SJK:n matsilla, kun turkulaisten kotipeli siirretään olosuhteiden takia Valkeakoskelle. Tampereen Ilves taas aloittaa kotipelinsä Helsingissä, kun sekä Tammela että Ratina ovat vielä pelikelvottomia. Eniten koetellaan PS Kemin kannattajia: huhtikuussa kotikenttä löytyy Rovaniemeltä ja toukokuussa Oulusta. Kotikentälle päästäänkin sitten jo kauden kuudennessa kotiottelussa. Pelipäivien siirtoja ei Veikkausliigassa tänä keväänä sallita. Onkin varmaa, että eksoottisten kotikenttien kirjo lisääntyy vielä entisestään. Ottelusiirrot kauas kotoa ovat faneille harmin aihe, mutta rasittavat myös seurojen taloutta. Rajallisin resurssein taistelevien seurojen ahdinkoa ei helpota se, kun iso osa pääsylipputuloista valuu harakoille. On todella koomista, että Veikkausliigaan nousseen TPS:n paluuta juhlitaan Turun sijasta Valkeakoskella. Liigan otteluohjelma on jo vuosia ollut ihmettelyn aihe. Usein kausi on alkanut ja mitalistit ratkottu ala-arvoisissa olosuhteissa. Huipennus on tänäkin vuonna todellinen antikliimaksi: parin viikon maaottelutauon jälkeen liigaa pelataan tasan kaksi kierrosta! Myös syyskuussa on parin viikon tauko. Hyvä asia on sentään se, että pitkästä aikaa keskellä kesää ei pidetä lomaa peleistä. Nykyohjelmalla varmaa on se, että ratkaisupeleihin vaivautuvat vain ne, joiden suosikkijoukkueilla peleissä on vielä oikeasti panosta. 33 kierroksen urakka raittiissa ulkoilmassa on Suomen olosuhteissa äärimmäisen hankala yhtälö. Olosuhteiden puolesta kausi olisikin syytä aloittaa maaliskuussa hallissa ja laittaa pakettiin syyskuussa, kun ruoho vielä vihertää. Liigasta Suomen paitaan ponnistaa niin harva pelaaja, että taukoja on aivan turha pitää maajoukkue-edustusten takia. Nykymuotoisella sarjalla, jossa ulkomaalaispelaajien osuus on monissa seuroissa kohtuuttoman iso, ei kotimaista futista viedä eteenpäin. Ei ainakaan niihin arvokisoihin, joista moni fani on nähnyt päiväunia viimeistään Litmasen ja Hyypiän ajoista lähtien. Jos selkeää päämäärää tai aitoa tahtotilaa jalkapalloilun kehittämiseksi Suomessa ei ole, lieneekin ihan sama, millaisilla perunapelloilla potkupalloa tulevaisuudessa pelaillaan. ”Onkin varmaa, että eksoottisten kotikenttien kirjo lisääntyy vielä entisestään.”