Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Soten tavoitteet eivät toteudu: "Miten palvelut voisivat olla tasa-arvoiset rakenteeltaan?"

MIELIPIDE Marja Heikkisen ja Mikko Franssilan kirjoituksessa (Valkeakosken Sanomat 21.3.2018) puolustettiin kovasti maakuntien muodostamista. En ole koskaan vastustanut sote-uudistusta, mutta kaikki, mikä liittyy kuntien aseman muuttamiseen, on soten kannalta tarpeetonta. Olen avannut tässä alun perin Aamulehdessä (AL 13.3.2018) julkaistussa kirjoituksessani näkemyksiäni sote- ja maakuntauudistuksesta: Suomessa ei ole koskaan yritetty viedä maaliin näin huonosti valmisteltua ja keskeneräistä asiaa kuin tämä hallituksen esitys on. Valtaosa kansalaisista tietää, että keskustalle maakunnat ovat tärkein asia, kansalaisten sote-palveluista viis. Sote tarvitaan ehdottomasti. Lähes kaikki asiantuntijat ovat tyrmänneet kuitenkin hallituksen esittämän mallin. Lähes kaikki asiantuntijat ovat myös yksimielisiä, miten sote pitäisi toteuttaa. Asiantuntijat eivät kaipaa sen enempää maakunta- kuin kuntarakenteen uudistuksia. Nämä uudistukset, joita eri hallitusten aikana on sote-uudistukseen liitetty, ovat eri poliittisten puolueiden omien valtapyrkimysten tuotteita ja tavoitteita. Kansalaisten palveluiden turvaaminen ja parantaminen eivät niihin tavoitteisiin ole sopineet. Soten alkuperäiset tavoitteet eivät toteudu. Suomi on valitettavasti väestön keskittymisen osalta varsin epäsuhtainen. Nyt perustetaan maakuntia, joiden väestöpohja on pienimmillään noin 60 000 asukasta ja Uudenmaan noin 1,7 miljoonaa. Miten joku kuvittelee, että palvelut voisivat olla tasa-arvoiset rakenteeltaan ja saatavuudeltaan, kuten lakiesitykset antavat ymmärtää? Olen seurannut soten valmistelua varsin läheltä koko sen historian ajan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä, kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja valtuutettuna Valkeakoskella sekä sdp:n puoluehallituksessa demareiden ollessa hallituksessa ja vastatessa sotesta ja sen valmistelusta. Henkilökohtaisesti olen ollut sotesta koko ajan yhtä mieltä. Sote pitää rakentaa yliopistollisten sairaaloiden sateenvarjon alle viiden erva-alueen mallilla, tuolloin päästään lähimmäksi alkuperäisiä tavoitteita. Erva-alueella tunnetaan alueen ongelmat ja palveluiden tuottaminen onnistuu parhaiten. Myös ensihoidon kehittäminen onnistuu näin parhaiten. Ensihoidon kehittämisellä pystytään leikkaamaan kustannuskasvua nopeimmin. Hyvä ja toimiva ensihoito vähentää huomattavasti päivystyksiin hakeutumista. Yksityisiä palveluita ja valinnanvapautta, tullaan tarvitsemaan kaikissa tapauksissa. Yhteensovittaminen erva-alueilla on taatusti helpompaa kuin hallituksen esittämässä 18 maakunnan mallissa. Lapissa ja Itä-Suomessa, joka on Lappiakin ongelmallisempi, ei millään mallilla pystytä rakentamaan hyviä, toimivia ja kustannustehokkaita palveluita ilman yksityisiä palveluntuottajia. Tuolloinkin ne keskittyvät suuriin hiihtokeskuksiin, missä jo nyt on yksityisiä palveluntuottajia. Myös työnjako ja toimivat kuntoutuspalvelut onnistuvat huomattavasti paremmin viiden alueen mallissa, sama koskee myös tutkimusta ja koulutusta. Nyt perustettu maakuntien tilakeskus on todella suuri riski. Kunnille on jäämässä kiinteistöjä, joiden rasitteet kohdistuvat veronmaksajille. Tulevien sote-kiinteistöjen investointeihin liittyy huomattava riski erityisesti pääkaupunkiseudun, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen osalta. Vapaavuorta askarruttaa, että tullaanko ohjaamaan rahat alueille, joilla ei ole ollut riittävästi resursseja kehittää kiinteistöjään? Kiinteistöt tulevat kaikissa malleissa olemaan iso ongelma. Elinkeino- ja työllisyyspalveluita ei missään tapauksessa pidä laittaa maakuntien hoidettavaksi. Harkintaa pitäisi käyttää vakavasti myös lasten- ja perheiden palveluissa, näissä kunnilla on selvästi tärkeä rooli. Valtuusto, joka valitaan suorilla vaaleilla, sekä hallitus ja alueellinen kattavuus päätöksenteossa ovat varsin helppoja hoitaa, kun vaalit käydään listavaaleina. Puolueiden vastuulle jää tuolloin listojen asettelu. Kukin ryhmittymä pitää tällöin huolen omista tehtävistään. Hallituksen malli on torso. Kaikki kehuvat kuinka valtaa tulee maakuntiin, mutta samanaikaisesti rahoituksesta päätetään aivan jossain muualla eli valtion toimesta. Rahoituksen vartija on vaatimassa ja myös tekemässä leikkauksia rahoitukselle, eikä asiakasmaksujen korotuksia aa tehdä. Mistä siis päättävät maakunnissa valtuutetut? He ja hallituksen jäsenet joutuvat toimimaan pääosin maan hallituksen etäpesäkkeenä ja silti samalla kantamaan vastuun palveluista. Pirkanmaalla, kuten varmaan myös muissa valmisteluryhmissä, on tehty hyvää työtä. Työn tuloksia niin sote-palvelujen sisällön ja laadun kuin rahoituksen, kiinteistöjen, tukipalveluiden ja monen muunkin asian osalta on mahdollista ja tarpeellista hyödyntää esittämässäni mallissa. "Maakuntien tilakeskus on todella suuri riski. Kunnille on jäämässä kiinteistöjä, joiden rasitteet kohdistuvat veronmaksajille."