Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Moskova järjesti prameat kisat: "Siinä ei katsottu, mitä maksaa"

Valkeakosken Hakan pikaluistelijoista Jyrki Hietanen oli sijoituksellisesti paras ikäsarjojen eli masters-luistelijoiden sprinttimatkojen MM-hallissa Moskovassa. Hietanen oli kuudes M55-sarjassa. Moskovassa luisteltiin kaksipäiväiset kisat. Sekä lauantaina että sunnuntaina matkoina olivat 500 ja 1000 metriä. Tuloksellisesti parasta jälkeä sai aikaan Hakan N50 Outi Pinomäki , joka luisteli tonnin ennätyksen 25 sadasosalla ja saman tien ulkomaiden ratojen SE-aikaan. Entinen ennätys oli Hakan Marja Sisso-Korisevan nimissä. Outi teki myös 500:lla oman ennätyksensä, mutta SE-aika pysyi vielä Marjan nimissä. Hakan Mika Siren ei ollut tyytyväinen omiin aikoihinsa, eikä kärrynpyörää riemusta heittänyt Jyrki Hietanenkaan. –Vielä perjantain harjoituksissa luistelimme samoja aikoja kuin Galgaryn huippujäällä kaksi vuotta sitten, mutta lauantaina vauhti tyssäsi. Saattoi olla kisajännitystä. Loistavasta hallista ei syitä voi hakea. Ehkä loimme itsellemme liian suuria odotuksia. –Outista taas pitää sanoa, että hän on kehittänyt luisteluaan hienosti tälle kaudelle. Hän oli näissä kinkereissä ensimmäistä kertaa, mutta karisti hienoisen avauspäivän kipsin jaloistaan. Siren joutuu nyt miettimään, miksi vauhti hidastui MM-jäällä. Hän pohtii tammikuista loukkaantumistaan ja työkiireitä. –Teknisesti sain aikaa melko huonoa, liian kiireistä tekemistä, josta puuttui voimantuotto, Siren kuvailee. Hakan valmentaja tunsi olevansa hyvässä fyysisessä kunnossa ja uskoi parantavansa aikojaan toisena päivänä, mutta niin ei käynytkään. –Voi olla, että kannattaa kaivaa muutaman vuoden takaisia menetelmiä harjoitteluun. Luistelu oli vain pikkunättiä. Olemme kilpailleet tätä talvena normaalia vähemmän. Sekin vaikutti tuloksiin. MM-reissu sinänsä oli Mikan Sirenin mukaan upea. –Turhaan jännitimme Venäjän oloja ja turvallisuustilannetta. Liikkuminen oli samanlaista kuin missä tahansa muualla Euroopassa julkisilla kulkuvälineillä. Moskovan kisajärjestäjät pitivät veteraaniluistelijoita kuin kukkia kämmenellä. –Tapahtuma oli täysin suurkilpailujen luokkaa. Palkintojenjakotilaisuus ja näissä kisoissa järjestettävä pramea loppuillallinen bändien soittaessa oli huikea kokemus, jollaista en ole aiemmin nähnyt. Siinä ei katsottu, mitä maksaa, Mika naurahtaa.