Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Ylen annattavaa ohjelmistoa

On ymmärrettävää, että julkisia palveluja pidetään yllä verovaroin. Sen sijaan ei voi ymmärtää pakkoveroja, joilla näennäisesti tarjotaan julkisia palveluita, mutta joilla markkinoidaan kaupallisia palveluita. Pahin sellainen on Yle-vero, josta ei pääse irti kuin kuolemalla tai laskemalla tulotason niin alhaiseksi, ettei maksua peritä. Taas kerran, kun menin lävitse viikon tv-ohjelmatarjontaa, niin sen sisältö paljastui kaikessa karmeudessaan. Uusintoja uusintojen perään, elämäntaparemontteja, ruokaohjelmia, julkkisjuontajia, urheilua ja vanhoja kierrätyselokuvia. Kanavasta riippumatta elokuvien kierrätys jatkuu. Osa on b-luokan kökköä, osa kymmeniä kertoja nähtyjä jenkkielokuvia. Ja nyt kokosivun lehti-ilmoituksella mainostetaan jo, että tulossa ovat kaikki Bond-elokuvat. Eikö jokainen tv-katsoja ole ne nähnyt useaan kertaan? Yksin kotona -sarjaa tulee milloin sattuu. Jouluaiheiset pikkupojan seikkailut näköjään kiinnostavat kesäaikaankin. Onhan tarjolla toki myös harvinaista herkkua. Teeman ohjelmakartan muututtua osa elokuvista tulee jo keskipäivällä, kun aiemmin ne olivat vaihtoehto illan kaupallisille roskakanaville. Aikanaan HBO aloitti oman tuotantonsa ja on edelleen tuottanut laadukkaita sarjoja ja elokuvia. Nyt mainostetaan kaupallisilla kanavilla kilpailevia maksukanavia kuten C-More ja muut maksulliset. Paino on sanalla maksulliset. Näin saadaan katsojat tilaamaan näennäisen halvalla kuukausimaksulla esimerkiksi tuoreita elokuvia. Uusin kilpailukeino on tarjota tavallisten kanavien ohjelmia ilman mainoskatkoja. Myös erilaiset viihdepalvelut työntävät lusikkansa soppaan. Mutta koetapa päästä niistä helposti eroon sen jälkeen kun sellaisen palvelun on hankkinut. Kokemusta on. Kannattaakin laskea kuinka hintavaksi tulee hankkia maksukanavien katseluoikeuksia, vaikka sitten saisi ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Pavlovin koirakokeet toteutuvat tänä päivänä yhtä tehokkaasti kuin yli sata vuotta sitten. Katsoja ehdollistetaan markkinavoimien ehdoilla ja houkutuksilla. Enää ei puutu muuta kuin muoviämpärit tilaajalahjana. Erilaisia turhakkeita tilaajat toki saavat, mutta vain isoilta kustannusyhtiöiltä ja lehtitaloilta. Ja kun kerran on joutunut niiden asiakaskortistoon, niin kaikki on menetetty. ”Kanavasta riippumatta elokuvien kierrätys jatkuu.”