Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Autoilun tuskaa ja nautintoa

Autoilu on varsin leppoisaa puuhaa. Vain pientä hyötyliikuntaa jaloille ja käsille, niin olet nopeasti perillä – siitäkin huolimatta, vaikka osuisit erästä paikallista lainatakseni ”silmukkavikaisten valojen mereen” täällä Koskissa. Liikkumisen helppous on ratin takana istuvalle itsestäänselvyys. Mittariin huomaamatta rapsahtavia kilometrejä ei osaa kummemmin arvostaa ennen kuin päätyy toistuvasti kokemukseni mukaan varsin leppoisien hinausautonkuljettajien kanta-asiakkaaksi. Reilut 20 vuotta kestäneen ja 25 000 kilometrin vuositahtia edenneen autoilutaipaleeni suurimmat kriisit liittyivät aiemmin takapenkkiläisen vaippaan taikomiin lämpimäisiin. Haasteita autoiluun ilmestyi vasta ”uuden” auton myötä. Juuri katsastettu ja kuntotohtorin priimaksi arvioima öljylle perso peltilehmä kesti käsittelyssäni tasan viikon. Ensimmäisen lomapäivän ilta Mäntän ainoissa liikennevaloissa sai äänekkään huipennuksen. Iskunvaimentimen jousi katkesi räjäyttäen eturenkaan tuhannen päreiksi. Pamaus oli sen verran miehekäs, että avuntarjoajia ei tarvinnut odottaa. Onneksi paikalle sattui myös yksi britti, jonka vinkin ansiosta me innokkaat, mutta lahjattomat renkaanvaihtajat emme saaneet aikaiseksi lisätuhoa. Katkennut jousi, kun olisi repinyt myös vararenkaan saman tien. Helmikuun alkajaisiksi innostuin pöllyttämään pientaretta. Sakeassa lumipyryssä ohittanut auto pölläytti tuulilasiini sellaisen satsin, että näkyvyys katosi täysin. Herätys todellisuuteen tapahtui, kun huomasin auton liukuvan sulavan pehmeästi lumivaipalla moottoritien kaiteen väärällä puolen. Pysäköinti tapahtui niin, että auto jäi tyylikkäästi kaiteen päälle vasemman etuakselinsa varaan. Tässäkin tapauksessa hienoa oli huomata se, ettei auttamisen halu ole kadonnut mihinkään. Avulias virolaiskaveri tarjoutui jopa kiskomaan autoon takaisin ajoväylälle, jos vain sopiva köysi jostain löytyy. Eipä löytynyt ja hinuria tarvittiin. Lieko sitten ulosajon syytä vai seurausta, mutta seuraavan kerran hinauspalveluja tarvitsin jarruvian vuoksi reilun viikon päästä. Liikenteessä näkee päivittäin otettavan aivan liikaa tarpeettomia riskejä. Toivoisinkin välittämisen kulttuurin leviävän avuntarjoamisesta myös päivittäiseen liikennekäyttäytymiseen. Auto on syytä jättää pysyvästi kotiin, jos liikennesäännöt eivät ole hallussa. Tavallisista poikkeavissa tilanteissakaan jalankulkijat eivät saa muuttua lainsuojattomiksi. ”Hienoa oli huomata se, että auttamisen halu ei ole kadonnut mihinkään.”