Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Kalevalaa kannattaa juhlia

Kalevalan päivänä tänään, jos maailma on vielä ennallaan, juhlitaan suomalaisen kulttuurin päivää. Laskemistavasta riippuen se on vanhin suomalainen ei-kirkollinen juhlapäivä. Kalevalan päivän synnyksi lasketaan Elias Lönnrotin Vanhan Kalevalan esipuheen kirjoittamispäivä eli 28.2.1835. Nykyinen Kalevalahan on peräisin vuodelta 1849. Toinen vanha juhlapäivä on Runebergin päivä 5.2. Se on samalla suomenruotsalaisen kulttuurin päivä. Juhlapäivä siitä tuli Runebergin 50-vuotispäivänä vuonna 1854. Mutta ei Lönnrot kuitenkaan ainoa kansanrunouden kerääjä ollut. Niitä oli muitakin, vaikka Lönnrot sittemmin kokosi arkistoista oman versionsa. Jo D.E.D. Europaeus kokosi suuren osan Kalevalan runoista ja oli Lönnrotin tarkka kriitikko. Ajankohtainen Kalevala on nyt myös siksi, että Gallen-Kallelan Aino-triptyykkiä vaadittiin poistettavaksi Ateneumin seinältä. Me too -uskovaisilla ei tunnu olevan mitään rajaa. Kalevalan tarina on karua ja se peittoaa julmimmatkin tietokonepelit. On murhia, insestiä, yli-ihmisyyttä, Oidipus-tarua, fantasiaa ja itsemurhia. Voiko sen parempaa tarinaa enää kuvitella. Kalevalan synty sopi hyvin suomalaisen sivistyksen kohottamiseksi autonomian ajalla. Suomalaisuutta ajoivat Snellmanista lähtien ennen kaikkea ruotsinkieliset, jotka eivät edes suomea osanneet. Itsenäisyydestä haaveiltiin, mutta se oli vielä kaukana. Autonomia toimi kuitenkin itsenäisemmin kuin itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenet. Yliopistolliset piirit käynnistivät omalla tavallaan Kalevalan päivän juhlimisen. Akateemisuus oli vielä kaukana rahvaasta ja se maatiaiskielestä. Ruotsi ja Venäjä hallitsivat ja vallitsivat akateemista maailmaa. Kun kansakoululaitos syntyi 1800-luvun lopulla, niin kirkolta poistui opetusvelvollisuus. Suomen kieli nousi ja riensi hiljalleen. Suomalaisuusliike synnytti Suomen kultakauden taide-elämän. Kalevala oli yksi tärkeä osa sitä. Kansanrunouden keruumatkoja teki osaltaan myös kansanrunouden tutkija Väinö Salminen. Hänen poikansa Inmar Salminen oli opettajana Ritvalan ja Rauhalan kouluissa ja synnytti helkajuhlat uudelleen. Helkajuhlassa kävi Lönnrotkin aikanaan keruumatkoillaan. Joten, voisiko sanoa, että kaikki kansanrunous onkin tullut kiertotietä Ritvalasta kaikkien tietoisuuteen. Kirjoittaja on akaalainen freelance-toimittaja "Helkajuhlassa kävi Lönnrotkin aikanaan keruumatkoillaan."