Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Matti Pitko muistelee: Iivo Niskasessa on paljon samaa kuin Veikko Hakulisessa – Tällainen oli päivä, kun Hakulinen voitti 1952

Veikko Hakulisen kultamitali Holmenkollenin 50 kilometrin hiihdossa 1. maaliskuuta 1952 Oslossa nosti miehen Suomen hiihdon historiaan, mutta Hakulisen olympiakulta antoi myös sodasta toipuvalle maalle uskoa tulevaisuuteen. Hakulisen voittoajaksi merkittiin viisi kolmosta, mikä sekin on mystistä historiaa. Iivo Niskasessa on paljon samaa ainesta ja voitontahtoa kuin Veikko Hakulisessa, joten kerronpa millainen oli kolmien olympiakisojen kultamitalimiehen, kolminkertaisen maailmanmestarin ja monien kansainvälisten suurkisojen voittajan päivä 1. maaliskuuta 1952. Rödkleivanin urheilumajassa Veikko Hakulinen herää kello viideltä. Ennen aamiaista Hakulinen tekee puolen tunnin lenkin ja miettii voitelua. Aamiaisella kello seitsemältä hän syö puuroa, kananmunia ja juo teetä. Hänellä ei ole paineita, sillä Ruotsin Mora-Nisse Karlssonia ja Gunnar Erikssonia pidetään suosikkeina. On pilvipouta, nelisen astetta pakkasta, ja Hakulinen päättää voidella sinisellä Swixillä. Voidemestari Esko Tilli tasoittelee voiteet silitysraudalla. Termospulloihin tehdään eväät: yhteen mustikkakeittoa, toiseen mustaa viinimarjamehua, kolmanteen sitruunamehua ja neljänteen kahvia. Pakkasmittari näyttää kello kahdeksalta yhtä miinusta. Suomalaiset saapuvat sähköjunalla kisapaikalle kello 9.20. Hyppyrimäen juurella Hakulinen valmistautuu kisaan Kalevi Monosen , Eero Kolehmaisen ja Pekka Kuvajan kanssa. Raskas keli Kilpailu alkaa kello 10.01 ja Hakulisen lähtönumero on 17. Ensimmäiset väliajat tulevat 13,5 km:n kohdalta; Gunnar Eriksson johtaa ja Hakulinen on kahdeksantena. Suomalaisten sydämet värähtävät, kun Hakulisen ilmoitetaan johtavan 25 km:n tarkkailuasemalla. Norjan Estenstad on toisena ja Kolehmainen kolmantena. Keli on raskas, ja Hakulinen voitelee sukset itse kaksi kertaa. Neljän peninkulman jälkeen voittaja tiedetään. Hän on Hakulinen. Kalevi Mononen ylittää maalilinjan ensimmäisenä ja sitten ilmestyy Hakulinen näköpiiriin. Mies on väsynyt ja horjahtaa, mutta tahto on murtumaton. Loppuaika on 3.33,2, mutta viimeisen numeron nokkela norjalainen korjaa kolmoseksi. Taululla loistavat siten viisi kultaista kolmosta: 3.33,33. Hakulisen kolmas hiihto Kollenilla toi kultamitalin viiden kolmosen ajalla! Toiseksi tullut Kolehmainen häviää Hakuliselle lähes viisi minuuttia. Mononen on viides ja Kuvaja yhdeksäs. Ensimmäistä kertaa lehdistön pyörityksessä Hakulinen joutuu ensimmäisen kerran elämässään lehdistön pyöritykseen. Yleisradion selostajat Pekka Tiilikainen ja Niilo Tarvajärvi kyselevät tunnelmia, ja Hakulinen lähettää terveisiä Valkeakoskelle, Renkoon, Haapamäelle ja Keravalle. Hakulinen oli julkisuutta kaihtava hiihtokuningas, joka seurasi Hakan ottelutkin yksin kaukana paperitehtaan puoleisessa rinteessä. Tuttujen porukassa hän oli vaan mainio tarinankertoja. Valkeakosken rautatieasemalla olimme koko kylän mukana Hakulista vastassa. Olympiavoittaja sai junassa ennen Toijalaa vihiä juhlista ja aikoi karata. Toijalan asemalla onneksi olivat vastassa paikkakunnan karjalaiset, jotka lauloivat olympiavoittajalle Karjalaisten laulun, ja Veikko palasi junaan. Isä-Lauri seisoi tyynen ylpeänä Hakaa edustaneen poikansa rinnalla. Kansalaisjuhla pidettiin Seuratalossa. –En ole koskaan välittänyt julkisuudesta, mutta kyllä rinnassa tuntui mahtavalta, kun sai palata kotiin voittajana. Se antoi itseluottamusta minulle ja toivottavasti koko Suomelle. Evakon ja sodan kokenut mies Hakulinen oli monipuolinen. Hakan ja Jämsänkosken Ilveksen lisäksi hän edusti 13 seuraa ampumahiihdossa, suunnistuksessa, maastojuoksussa, soudussa, pesäpallossa, jalkapallossa ja jääpallossa. Hakulinen valittiin Vuoden urheilijaksi ennätykselliset neljä kertaa vuosina 1952–1954 ja 1960. Hän sai Pro Urheilu -tunnustuksen vuonna 2000. Hakulinen kuoli jäätyään auton alle juoksulenkillään vuonna 2003. Hänen uransa Yhtyneiden metsäosastolla oli komea. Hän oli perheestään ylpeä ja hänen poikansa Lassi kirjoitti isästään kirjan, jolla kerättiin rahaa nuorille hiihtäjille. Puolisonsa Railin kanssa Veikko nähtiin päivittäin kantavan kirjojaan postiin. Veikko Hakulinen oli sodan ja evakkotien käynyt mies. Sotaan hän meni 18-vuotiaana 1943. –Ne olivat kovia aikoja... liian kovia, sanoi Hakulinen minulle kerran. Liikuntaneuvos Antero Kekkosen ja Hakulisen ystävyys alkoi syksyllä 1951 Vuokatin leirillä. –Veikko Hakulinen oli Paavo Nurmen veroinen urheilija ylitse muiden. Hänen kaikki asiansa olivat aina kunnossa. Myös tuonne ylöspäin, sanoo Valkeakosken Hakan hiihtokeisari Antero Kekkonen.