Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Itsenäisesti ja itsepäisesti

Suomi 100 -teema alkaa olla loppuun kulunut. Huipentumana tietysti itsenäisyyspäivä. Sata vuotta ei ole pitkä aika. Sitä vanhempia kansalaisia on vielä elossa. Itsenäisyyden siemeniä kylvettiin jo suuriruhtinaskunnan ajalla. Ne kasvoivat täyteen mittaansa sata vuotta sitten. Ehrensvärdiä 1700-luvun lopulta mukaellen: Svedui emme oo, sloboiks emme tuu, olkaamme siis juntteja. Ja junttilakin lienee olemassa. Moottoritien viittaan Tarttilan kohdalla on joku kirjoittanut tussilla viitteen Junttila. Tosin tarkempi paikan määrittely ei käy siitä ilmi. Itsenäisen Suomen sata vuotta on kuin hetki verrattuna suuriruhtinaskunnan 110-vuotiseen historiaan. Vaikka maa oli Venäjän vallan alla, niin virka- ja arkistokieli oli silti ruotsi. Ruotsin kuningaskunnan osana Suomi, silloinen Itämaa, oli sentään vaihtelevasti yli 450 vuotta. Että sata vuotta on pieni ajanjakso nykyistä Suomea. Sata vuotta sitten syötiin vielä nälkärajoilla pettuleipää. Nyt se on muotia. Sillä hifistellään gourmet-piireissä. Itsenäisyyden aika on ollut riitaisaa ja yhtenäistä. Sodat ovat yhdistäneet, samoin sotakorvaukset. Poliittinen luokkajako oli myös vastustajan halventamista. Vuonna 1918 Kirjailija Algot Untolan haudan päälle perustettiin sikala. Toijalassa yhden punaisten teloituspaikan päälle valkoiset rakensivat käymälän. Suomessa on monta erilaista Suomea. Maakunnissa puhutaan erilaisia murteita ja paikasta riippuen myös erilaisia asioita. Maaseudun huoltoasemien kahviloissa ei todellakaan keskustella Finlandia-palkinnoista, vaan autojen kiertokangista tai venttiilien välyksistä. Suuriruhtinaskunnan ajan silloinen Suomi oli kansainvälinen maa. Rajapuomit loksahtivat kiinni itsenäisyyden alkaessa. Mutta niin rajoja suljettiin muuallakin. 1920-luvun alkuun saakka suomalaisia matkusti siirtolaisina Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. New Yorkissa Ellis Islandin siirtolaisten vastaanottokeskus valitsi maahanmuuttajat. Sielläkin portit loksahtivat kiinni siirtolaisilta 20-luvun alkupuolella. Mummon sisar Ida sentään ehti pari vuotta sitä ennen päästä Kanadaan. Edelleen siellä on Suomi tuttu, sillä jälkeläisten auton puskurissa on Suomen lippu -tarra. Tosin suomen kieli on jo unohtunut kolmen sukupolven aikana. ”Suomessa on monta erilaista Suomea.