Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Nää niitä päiviä on

Erilaiset aktivistit kehittelevät erilaisia teemapäiviä, joita me passivistit sitten päivittelemme. Joku on juorunnut Amerikan ihmeille, että suomalaiset liimautuivat töllöttimien ääreen tuijottamaan Tankkia täyteen niin hartaasti, että nyt meissä kaikissa asuu pieni Sulo Vilen. Ostetaan aina, kun halvalla saadaan. Oitis istuttivat Black Friday (musta perjantai) -viruksen suomalaisten lompakoihin. Ja onhan se toki kovasti kultivoituneempaa ostaa amerikaksi kuin lankalauantaina Perjantai sai mustan maineen, kun amerikkalaiset kolaroivat kiitospäivän jälkeisessä vilkkaassa liikenteessä. Toinen versio kertoo, että kaupat merkitsivät kirjanpitoon punaisella tappionsa ja kun kassat kilisivät perjantaina voittoa, niin mustalla. Nuuka-Niilot ovat kehittäneet samalle päivälle ”älä osta mitään” -teeman, mihin Saita-Samuli mieltyi niin, että on laajentanut sen muotoon ”älä osta koskaan mitään tai ainakaan maksa”. Ja kolmas teema samalle päivälle kuuluu: "Ota lapsi mukaan töihin!” Eikö tällaisen vauvavajeen vallitessa olisi syytä muuttaa se muotoon: ”Tee lapsi töissä tai laita ainakin alulle!” Äkkiväärä demari Arvo Salo lanseerasi aikoinaan iskulauseen, että ”tapa talonpoika päivässä!” Ovatkin vähentyneet. Pelkään, että seuraavaksi koijarit keksivät yllyttää: ” Ota vanhus mukaan töihin” ja jatkavat: ”mutta älä tuo takaisin!” Mustia ovat myös aukot. Uutisvuodossa kysyttiin, mitä yhteistä on lentomatkustajan takapuolessa ja avaruudessa. Oikea vastaus olisi ollut, että molemmat laajenevat jatkuvasti, mutta Jari Tervo oivalsi: ”Molemmista löytyy musta aukko!” Myös huumori voi olla mustaa. Usein kuolemaan liittyvä luetaan sellaiseksi. Keskustelimme keskenämme, ikääntyneet, toivetavasta lähteä manan majoille. Useat toivoivat, että josko ilman isompia kipuja ja tuskia selviäisi. Luotimme nykylääkitykseen. Jalmari, noin 70 vee, esitti, että kunhan kävisi äkkiä, ilman kitumista. Toive oli, että 95-vuotiaana mustasukkaisen aviomiehen luoteihin. Herättääkseen hurmoksen henkiin odotti Kerttu armasta Anttiaan eteisessä meikattuna, vain mustiin sukkiin ja liiveihin sonnustautuneena. Ukko tuli, vilkaisi ja huudahti: –Kato, Pätmänni, moro! Mitä meillä on ruokana?